Kuva: Heli Heikkilä
LAPE eli Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma on yksi hallituksen kärkihankkeista. Kyseessä on laaja ja monilinjainen sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoima kokonaisuus. Hankkeen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten hyvää elämää ja varmistaa se, että perheet saavat tarvitsemaansa tukea ja apua oikeaan aikaan. Tuen painopistettä siirretään korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin.
Ohjelman yhtenä merkittävänä tavoitteena on parantaa eri toimijoiden yhteistyötä ja sovittaa toimintaa yhdeksi kokonaisuudeksi perhekeskustoimintamallin mukaisesti. Perhekeskus tarjoaa perheille apua ja tukea lähellä arkea, matalalla kynnyksellä ja perheiden tarpeita vastaavasti. Kirkon varhaiskasvatukselle sekä nuoriso- ja perhetyölle avautuu aivan uusia mahdollisuuksia kehittää toimintaansa ja tavoittaa eri-ikäisiä suomalaisia.
Kuntiin ollaan perustamassa LAPE-ryhmiä. Nämä paikalliset ryhmät ovat tärkeitä foorumeita, kun käytännön toimintoja (esim. perheiden kohtaamispaikkoja) kootaan, suunnitellaan ja kehitetään.
En usko, että milloinkaan aiemmin seurakuntien tekemä pitkän linjan työ lasten, nuorten ja perheiden parissa on nostettu näin vahvasti esille valtionhallinnon taholta. Seurakuntien työ tunnistetaan ja tunnustetaan ja meitä kutsutaan yhteistyöhön. Tämä arvokas kädenojennus on samalla meille haaste. Olemmeko valmiit asemoitumaan ja mieltämään itsemme osaksi yhteiskunnan lasten ja perheiden palvelutarjotinta, vai haluammeko jäädä omaan turvalliseen poteroomme?
Yhteistyöhön lähtemisessä ei ole kysymys vain seurakuntien aktiivisuudesta, vaan asialla on myös toinen puoli. Seurakunnan kutsuminen mukaan yhteistyöhön voi paikallisella tasolla olla haaste kunnan toimijoille. Millaisena toimijana seurakunta paikallisella tasolla nähdään? Tämä haastaa seurakunnan työntekijöitä pohtimaan omaa osaamistaan ja pitämään sitä ajan tasalla.
Tärkeää on myös tarvittaessa murtaa ennakkoluuloja ja tehdä näkyväksi sitä, mitä kirkon kasvatustyö on. Työmme on ammatillista toimintaa, jota ohjaavat yhteiset periaatteet ja tavoitteet, ennen muuta vanhemmuuden tukeminen, lapsen kokonaisvaltainen hyvä kasvu sekä ajantasainen pedagogiikka.
Mitä yhteistyö sitten käytännössä voisi olla? Asiakaskuntaa palveleva toimijoiden yhteistyö voi olla palvelujen synkronointia niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin kattavaksi kokonaisuudeksi. Se voi olla yhteistä tiedottamista ja resurssien (työvoima, tila, materiaali yms.) hyödyntämistä. Mahdollisesti myös yhteisiä koulutuksia. Mahdollisuuksia löytyy, niistä tuskin tulee olemaan pulaa.
Mistä on hyvä yhteistyö tehty? Ymmärtääkseni se on tehty toimijoiden keskinäisestä tuttuudesta, luottamuksesta ja arvostuksesta. Kuten verkostotyössä aina, kaikkien ei tarvitse muovautua samanlaisiksi yhteiseen soppaan, vaan työtä tehdään omasta perustehtävästä käsin, kaikkien tuodessa yhteiseen pöytään omat eväät ja oman osaamisen.
Rohkaisen olemaan aktiivinen ja ottamaan yhteyttä eri toimijoihin paikallisella tasolla. Meille on annettu siihen nyt arvovaltainen mandaatti. Tarkoitus ei ole, että paikalliset LAPE-ryhmät olisivat kaupungin omista toimialoista koottuja ryhmiä, vaan monialaisesti niitä paikallisia toimijoita, jotka tekevät työtä lasten, nuorten ja perheiden parissa. Heinolan kaupungin hyvinvointijohtajan sanoin:
”Nyt haetaan aitoa yhteistyötä seurakunnan ja kolmannen sektorin kanssa, joka kantaa pitkälle.”
LAPE on meille mahdollisuus vailla vertaa, tartutaan siihen ilolla. Meillä on paljon annettavaa yhteiseen LAPE-pöytään.
Heli Heikkilä
Varhaiskasvatuksen työalajohtaja
Heinolan seurakunta
Lisätietoa LAPEsta ja Heinolan perhekeskuksesta:
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (Sosiaali- ja terveysministeriö)
Heinolan perhekeskus
Kiitos Heli! Vien nämä terveiset maanantaina P-pohjanmaan Lape-tapaamiseen ja jaan tämän heti Lapin Lape:n sivuille.