Kuusi on joulun puu

Arkkipiispa ja kuusiTurun tuomiokirkon kupeeseen nousee aina joulun alla pienten kuusten rivistö. Nuoria, suorarunkoisia, terveitä kuusia, oksat energisesti ylöspäin ja sopusuhtainen kylki katsojaa kohti. Niin tätä nykyä kuuluu itseään esitellä, että kelpaisi ja menestyisi näillä markkinoilla.

Metsän todellisuus on toisenlainen. Takavuosina kuusenhaku lasten kanssa suuntautui metsään. Kuusten oksat sojottivat mikä minnekin, alaoksat olivat painuneet maata kohti. Aina muotovaliota ei löytynyt. Lumi upotti, väsytti.

Tyydyimme ottamaan lähimmän. Mitä siitä jos runko on vino, oksat epätasaisia ja toinen puoli melkein paljas. Sanoimme toisillemme: – Eikö tällekin kuuselle kuulu antaa mahdollisuus. Kotona viritimme koristeet, katselimme hartaina ja totesimme täynnä hyvää mieltä: – Kyllä on harvinaisen kaunis.

∗∗∗

Syy siihen, että juuri kuusi on joulun puu, on vanhan suomalaisen legendan mukaan Matteuksen jouluevankeliumissa.  Matteus kertoo pyhän perheen pakomatkasta Egyptiin. Herodes uhkasi tappaa alueen poikalapset. Enkeli kehotti unessa Joosefia lähtemään Marian ja lapsen kanssa pakoon. He lähtivät niin kuin nytkin ihmiset lähtevät, henkensä kaupalla.

Tälle pakomatkalle kuului kuusi, kertoo legenda. Kun Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi olivat monta päivää paenneet Herodeksen sotilaat kintereillä, he olivat loppuun väsyneitä ja peloissaan. He eivät jaksaneet enää. He käpertyivät erään puun alle toistensa syliin odottamaan kohtaloaan.

Puu sattui olemaan kuusi. Siihen aikaan kuusen oksat aina osoittivat ylöspäin. Se oli mahtava, ylväs puu. Kun sotilaitten äänet jo kuuluivat läheltä ja pyhän perheen toivo oli mennyt, kuusi äkkiä laski alaoksansa maata kohti. Pyhä perhe jäi niiden suojaan. Sotilaat marssivat ohi. Jeesus lapsi pelastui.

Siitä pitäen suurten kuusten oksat ovat laskeutuneet alaspäin. Siksi kuusi on joulun puu. Se on suojan ja turvan puu.

Ja joulun lapsi on pakolaislapsi. Juuri nyt hän kyyhöttää pakolaisleirin vuotavassa teltassa tai vastaanottokeskuksessa turvapaikkapäätöstä epätietoisena odottaen tai satamassa, jossa laittomasti ja ilman papereita Eurooppaan tullut perhe etsii suojaa.

Joulukuusi juhlavaloissaan kysyy hiljaa niin kuin puut kysyvät: kuka jää ilman suojaa rajojemme ulkopuolelle, kun omaan suojautumiseen vedoten kontrollia tiukennetaan. Matteus ja vanha viisas legenda eivät jätä tulkinnanvaraa.

∗∗∗

Legendan voi lukea myös toisin. Niin kuin kuuset tuomiokirkon edustalla niin ihmiset nyt joutuvat kysymään: menenkö kaupaksi näillä markkinoilla, kelpaanko, onko minulla arvoa, jos minusta ei löydy joustavaa osaamista ja aktiivisuutta enkä osaa kääntää vetoavaa puolta esiin, entä jos en jaksa.

Ehkä olikin niin, että legendan kuusi ei enää jaksanut pitää oksiaan ylhäällä ja esittää vahvaa ja selviytyvää. Se antoi kaiken painon alla periksi. Juuri silloin pyhä perhe tuli kohdalle. Juuri sen puun juurelle Jumalan Poika pysähtyi. Lapsi pelastui, ja kuusi.

Kuusi on joulun puu. Se kertoo suojasta ja turvasta elämän painojen ja vaatimusten alla väsyvälle. Tässä juuri nyt Vapahtaja pysähtyy. Saa olla vain olemassa, ilman vaatimuksia, ilman suorituksia, syvemmältä hyväksyttynä kuin osaa ajatella. Siitä kumpuaa syvä, hiljainen ilo.

Sellaista iloa Vapahtajan syntymäjuhlaan toivoen,

Kari Mäkinen

 

Kari Mäkinen
arkkipiispa

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.