Kuva: Arto Takala / Kirkon kuvapankki
Tärkein kummisuhteeseen liittyvä odotus on muistaminen ja kiinnostus toista kohtaan. Kummilapset toivovat kummeiltaan ja kummit kummilapsiltaan yhteydenpitoa ja muistamista niin arjen keskellä kuin merkki- ja juhlapäivinä. Molemmat pitävät ihanteellisena, että vuorovaikutus on molemminpuolista ja kumpikin osapuoli ottaa vastuuta suhteen ylläpitämisestä, kun kummilapsi on varttunut aikuiseksi. Parhaimmillaan kummisuhde on elinikäinen ja erityisesti kummit toivovat, että kummilapsi muistaisi ja kävisi katsomassa heitä vielä silloinkin, kun he ovat vanhoja.
Kuulumisten kysyminen ja kummin tuki ovat tärkeitä
Tapaamista ja kyläilyä sekä kyläilykutsuja odotetaankin puolin ja toisin. Monen kummilapsen lapsuudenmuistoihin kuului yökyläily kummin luona ja myös kummeja odotetaan yökylään aikuisen kummilapsen luokse erityisesti silloin, kun keskinäiset välimatkat ovat pitkiä. Yhdessäolossa tärkeintä on kuulumisten vaihtaminen ja tapaamisen väliaikoina sitä tehdään puheluiden, korttien, kirjeiden, viestien ja sosiaalisen median välityksellä. Esimerkiksi pääsiäinen on hyvä mahdollisuus muistaa omaa kummilasta ja kummia!
Kummit haluavat tarjota kummilapselleen apua ja tukea elämän haasteissa, ja kummilapset tuntevat olonsa turvalliseksi tuntiessaan voivansa tarpeen tullen tukeutua kummeihinsa. Kummit toivovat, että kummilapsi kokee heidät turvallisina aikuisina. Kummille on ehkä helpompaa kertoa sellaisia asioita, joita omille vanhemmille ei aina voi. Kummilapset puolestaan odottavat, että kummin luokse voi mennä milloin tahansa ja siellä on lämmin vastaanotto. Osa kummilapsista kertoi, kuinka ihanaa on vielä aikuisenakin tulla puhutelluksi kummilapseksi.
Ystävyyttä ja esirukousta
Parhaimmillaan kummin ja kummilapsen välille muodostuu vastavuoroinen ystävyyssuhde. Kummin ja kummilapsen ystävyys sisältää kiintymystä, rakkautta ja halauksia, mukavaa yhdessäoloa, läheistä kanssakäymistä, kuuntelua, välittämistä ja myötäelämistä. Erityisesti kummilapset toivovat, että kummi pitää ja välittää heistä ja hän on kummille erityinen ja arvokas. Kummit puolestaan haluavat olla kummilapselleen perheen ulkopuolisia ystäviä – erilaisia aikuisia kummilapsen vanhempiin verrattuina.
Kummit toivovat, että kummilapsesta kasvaa hyvä ihminen, jolla on hyvät käytöstavat. Näihin kuuluvat muun muassa rehellisyys, avoimuus, kohtelias käytös sekä postista ja paketeista kiittäminen. Kummeilta näitä odotetaan vähemmän.
Molemmissa ryhmissä toivotaan lisäksi muistamista kummina tai kummilapsena ilman, että siihen liittyy mitään konkreettista toimintaa tai yhteydenpitoa. Tuntuu hyvältä, että joku ajattelee ja pitää mielessä.
Myös hengellisyydellä on kummisuhteessa merkitystä. Kummit pitävät ikimuistoisena tapahtumana osallistumista kummilapsensa siunaamiseen kasteen ja konfirmaation yhteydessä ja moni osallistuu myös koulutiellesiunaamiseen. Kummilapsen toivotaan omaksuvan kristilliset arvot ja tavat, käyvän rippikoulun ja pysyvän kirkon jäsenenä. Kummit toivovat, että kummilapsi säilyttää uskonsa läpi elämän ja osallistuu seurakunnan toimintaan. Molemmat toivovat toisen rukoilevan puolestaan ja näin tapahtuikin: 66 prosenttia kummeista ja 64 prosenttia kummilapsista oli rukoillut toinen toistensa puolesta.
Odotusten puute kertoi pettymyksistä ja suuresta ilosta
Sekä kummeissa että kummilapsissa oli kolmannes niitä, jotka eivät odottaneet suhteelta mitään. Kummit perustelivat tätä sillä, että heidät on valittu kummilasta varten eikä kummilasta heitä varten. Kummius koetaan pyyteettömäksi luottamustehtäväksi ja ystävyyden tarjoukseksi kummilapselle, joka voi myöhemmin itse valita, ottaako ystävyyden vastaan. Kun kummilapset kertoivat, että he eivät odota kummeiltaan mitään, he olivat varsin usein pettyneet kummeihinsa. Yhteys oli jäänyt etäiseksi tai sitä ei ollut koskaan ollutkaan.
Osalla niistäkin, jotka eivät odota kummisuhteeltaan mitään, on kuitenkin hyviä kokemuksia niin kummeista kuin kummilapsista. Molemmissa ryhmissä on niitä, jotka kokevat saaneensa suhteelta paljon – erään kummin sanoin ”lämpöä, rakkautta ja kauniita sanoja” – vaikka eivät odottaneet mitään. Erityisesti kummit kertoivat saaneensa enemmän kuin antaneensa.
Tutkimus suomalaisten käsityksistä kasteesta ja kummiudesta valmistuu loppuvuodesta.
Maarit Hytönen
Tutkija, Kirkon tutkimuskeskus