Kirkolla on varaa ja velvollisuus oman sanomansa ja asemansa vuoksi edistää kaikin tavoin vammaisten ja osatyökykyisten työllisyyttä. Lainsäädäntö velvoittaa kirkkotyönantajaa, mutta jo lakia ennen yhdenvertaisuutta pitäisi edistää lähimmäisenrakkauden nimissä.
Koska teologisesti tarkasteltuna seurakunta on heikkojen, vammaiset eivät ole marginaalissa, vaan he ovat seurakunnan keskellä. Kirkko on siten erityinen työpaikka, että myös sanoman hengellinen ulottuvuus on syytä ottaa käytännön toiminnassa todesta, eikä vain viehkeänä puheenpartena, jota voi sopivissa kohdin viljellä.
Paljon on tehty, mutta valitettavasti aivan liian paljon on vielä tehtävää. Kaikkinensa vammaisen henkilön on vaikea työllistyä suomalaisessa yhteiskunnassa. Vammaisia henkilöitä myös syrjitään kaikista vähemmistöistä eniten, myös työelämässä. Tämä asia velvoittaa kirkkotyönantajaa jo moraalin tasolla.
Vammaiset ihmiset ovat maailman suurin vähemmistö, sillä noin 15 %:lla ihmisistä maailmassa on jokin vamma (WHO). Vammaisuus on siten melko yleistä, eikä ihmisyydessä mitenkään poikkeavaa. THL:n arvion mukaan 1/20 työikäisestä ja 1/3:lla työiän ylittäneestä väestöstä on vähintään yksi toimintarajoite.
Vammaiset henkilöt ovat hyvin heterogeeninen joukko, ja työllisyyden saralla tarkastelussa on eri kysymyksiä eri tavoin toimintarajoitteisten henkilöiden kohdalla. Kuitenkin yhteistä vammaisilla henkilöillä on sama sosiaalinen asema. Lisäksi työelämässä on henkilöitä, joilla on toimintarajoitteita, jotka eivät näy suoranaisesti tai ainakaan heti ulospäin. Vaikkapa lukivaikeus eli lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus on yksi erilaisista oppimisvaikeuksista, joita on yli 500 000 suomalaisella. Oppimisvaikeudet hidastavat uuden oppimista ja vaikeuttavat arjessa selviytymistä. Työssä ne voivat näkyä uusien tietokoneohjelmien ja sovellusten käyttöönoton vaikeutena tai ylivoimaisuutena. Työssä uupuneissa onkin paljon niitä, joiden oppimisvaikeutta ei ole tunnistettu tai jotka eivät ole saaneet siihen tukea.
Mitä tehdä ja kuinka toimia?
Luottamushenkilöitä varten on laadittu ohjeistus, joka sopii kokonaiskuvassa koko työnantajakoneistolle. Vammaisten henkilöiden palkkaamiseksi esimerkiksi seurakuntaan pitää laatia kirjallinen suunnitelma. Siihen on kirjattava konkreettisia toimia, ja niiden toteutusta on seurattava. Esimerkiksi työpaikkailmoituksessa on hyvä olla viesti siitä, että seurakuntaan halutaan töihin kaikenlaisia osaajia ja että kyseessä on esteetön työpaikka. Työnhaussa pitää ottaa käyttöön aiempaa vahvemmin vammaiskiintiöt tai positiivisen erityiskohtelun keinot, kun henkilöitä valitaan virkoihin ja luottamustehtäviin. Etenkin johtopaikoille olisi hyvä saada vammaisia henkilöitä, sillä omakohtainen ymmärrys usein heijastuu ja lisää laajemmin vähemmistöjen yhdenvertaisuutta. Mahdolliset toimintarajoitteet eivät saa estää työhön valintaa. Kohtuullisilla mukautuksilla turvataan vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta työpaikalla. On tärkeä ymmärtää, että jos kohtuullisia mukautuksia ei tehdä, se on syrjintää yhdenvertaisuuslain mukaan. Kaikkinensa esteetön, saavutettava ja yhdenvertainen työelämä mahdollistaa vammaisten henkilöiden osallisuuden. (Yhdenvertaisuusvaltuutettu (syrjinta.fi)
Kirkkohallituksen julkaisema YK:n vammaissopimukseen nojautuva Aktiivisesti osallinen -toimenpideohjelma (2019–2024) pyrkii edistämään eri tavoin vammaisten ihmisten työllistämistä. Aiheeseen liittyviä yhteisiä hankkeita on meneillään eri tahojen kanssa tai rahoituksen hakuvaiheessa.
Sokeain ystävien Kirkkohallitukselle lahjoittaman 50 000 euron turvin on työllistetty näkövammaisia henkilöitä seurakuntiin. Vammaisten ihmisten työllisyydestä on järjestetty erilaisia webinaareja ja tuotettu materiaalia (esimerkiksi pro gradu Vammainen pappi).
Parhaillaan yhteistyössä Step-oppilaitosten, Kehitysvammaliiton ja Vantaan seurakuntien kanssa ollaan käynnistämässä ”Kirkon palkkaamoa” kehitysvammaisten henkilöiden työllisyyden vahvistamiseksi kirkossa. Yhteistä linjaa yhdenvertaisuuden edistämiseksi tarvitaan koko kirkon työmarkkinakenttää ajatellen. Kirkko työllistää vammaisia henkilöitä, mutta sen tulee työllistää jatkossakin. On tärkeää ymmärtää, että myös työntekijät voivat vammautua. Etenkin ikääntymisen myötä henkilö voi vammautua, mikä ei ole normaalia ikään kuuluvaa toimintarajoitetta. Myös tämä on syytä huomioida tulevaisuudessa kirkon työmarkkinakentässä.
Katri Suhonen
Työ- ja organisaatiopsykolgiaan perehtynyt psykologian tohtori, YTM, TM, pappi, opettaja sekä diakoni-sosionomi (amk.)
Suhonen työskentelee Kirkkohallituksessa saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntijana. Hän on itse yksi kirkon vammaisista työntekijöistä käsivammarajoitteensa vuoksi.