Kirkon ulkosuomalaistyön johtaja Mauri Vihko on työskennellyt muun muassa Floridassa. (Kuva: Aarne Ormio/KT)
”Kielellinen, kansallinen, heimollinen konteksti – millä nimellä sitä kutsummekaan – on yksi ihmisen tärkeimmistä konteksteista”, toteaa kirkon ulkosuomalaistyön johtaja Mauri Vihko. ”Jumala on kuitenkin koko maailman Jumala, ja kristillinen usko on aina enemmän kuin rajojen vetämistä.”
Elokuussa ulkosuomalaistyön johtajana aloittanut Vihko korostaa jokaisen oikeutta äidinkieleensä sekä uskonnonharjoittamiseen äidinkielellään. Ulkosuomalaistyön tehtävänä on olla läsnä suomen- tai ruotsinkielisenä seurakuntayhteisönä ulkomailla asuville.
Vihkon mukaan kirkon toiminta ulkomailla on samalla tärkeä peili myös maahanmuuttajatyöhön kotimaassa. Jos ajattelemme, että suomalaisilla on oikeus tulla palvelluiksi omalla äidinkielellään ulkomailla, on saman periaatteen koskettava myös Suomessa asuvia ulkomaalaisia.
Maailmalla olevien kirkko pysyy liikkeessä
Vihko hahmottaa ulkosuomalaisväestöstä kolme ihmisryhmää, joista jokaista kirkon on palveltava omalla tavallaan. 1970-luvulle asti jatkuneen muuttovirran myötä muun muassa Ruotsiin, Saksaan ja Yhdysvaltoihin kotinsa rakentaneisiin suomalaissiirtolaisiin kirkko on onnistunut muodostamaan yhteyden. Sama koskee turisteja ja kausiasujia, jotka viettävät osan vuodesta esimerkiksi Välimeren seudulla tai Thaimaassa.
Sen sijaan Vihkon globaaleiksi tai rotaatiosuomalaisiksi nimittämä ulkosuomalaisten ryhmä on kirkolle haasteellisempi tavoitettava. Nykyisin kirkon jäsenenä ei tarvitse olla kulttuuristen ja sosiaalisten paineiden vuoksi, vaan kirkon on tarjottava jäsenilleen jotakin. Kuinka saada ulkomaille opiskelemaan tai töihin muuttanut väestö pidettyä kirkon jäseninä?
”Nomadien kirkossa kalliit rakennukset eivät ole se juttu, vaan kyse on liikkuvan kansan mukana kulkemisesta”, Vihko tiivistää.
Vihkon mielestä kirkon olisi puhuttava eri tavoin eri ryhmille. Siinä hänen luotsaamansa ulkosuomalaistyön yksikkö voisi tarjota apua seurakunnille:
”Seurakunnan viestinnän pitäisi olla segmentoitua. Meidän tehtävämme on pohtia, miten me voisimme täältä käsin auttaa seurakuntia tavoittamaan esimerkiksi rotaatiosuomalaisia.”
Välittämään välittämistä ja saranana olemista
Oman ensikosketuksensa ulkosuomalaisuuteen Vihko sai 1970-luvun puolivälissä viettäessään vaihto-oppilasvuoden Michiganin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hän muistelee lämmöllä myös opiskeluaikojensa asuinpaikkaa – Helsingin Lähetystalon opiskelija-asuntolaa.
”Lähetysseura edusti minulle aina ikkunaa maailmaan”, Vihko kertoo.
Vuonna 1994 kansainvälisyydestä kiinnostuneen Vihkon unelma toteutui, kun hän aloitti lapsi- ja nuorisotyön apupappina Floridassa. Myöhemmin hän toimi Suomen paralympiajoukkueen pappina Atlantan ja Sidneyn paralympialaisissa.
Kansainvälisyys on näkynyt Vihkon työssä myös kotimaassa – viimeisimpänä Kauniasten suomalaisessa seurakunnassa. Vielä ennen siirtymistään nykyiseen pestiinsä Vihko järjesti viime kesänä seurakunnan matkan Tansaniaan. Ulkosuomalaistyön johtajana hänen työpöydällään on nyt toisenlaisia tehtäviä.
”Me välitämme ihmisistä, joita olemme välittäneet välittämään ihmisistä. Meidän tehtävämme on palvella ulkosuomalaisseurakuntia – toimia saranana tai välittäjänä”, Vihko tiivistää luotsaamansa yksikön tehtävän.
Vihko kehuu uuden työyhteisönsä ammattitaitoa ja saamaansa lämmintä vastaanottoa. Vaikka uuteen työhön sisältyy uusia asioita, Kirkkohallitus ei ole hänelle entuudestaan vieras paikka. Talo on tullut tutuksi monesta työryhmästä sekä piispainkokouksesta, jonka asessorijäsenenä Vihko toimi vuosina 2010–12 ja 2014–15.
Ulkosuomalaistyön tulevaisuuden suunnitelmiin Vihko ei suostu vielä vastaamaan.
”Olen varannut syksyn asioihin perehtymiseen. Ensi talvena on sitten aika tiimin ja yhteistyötahojemme kanssa pohtia mahdollisia uusia linjauksia. Yhdessä me tätä teemme”, Vihko summaa.