Kuva: Lena Bell, unsplash.com
Kävelen pitkin hoivakodin käytävää seurakuntalaisteni kanssa. Olemme tulleet tervehtimään täällä asuvia suomalaisia, tuomaan heille lukemista, suklaata ja ehtoollista. Kierrosta johtavat papin sijasta seurakuntalaiset, joiden perustama ryhmä käy kaupunkimme hoivakodeissa säännöllisesti toteuttamassa Jeesuksen käskyä rakastaa lähimmäistä.
Suomessa puhutaan paljon seurakuntalaisten osallistamisesta, mutta täällä mitään ei yksinkertaisesti tapahtuisi ilman heitä. Seurakuntalaiset suunnittelevat ja toteuttavat monia kirkkomme tapahtumia ja käyttävät tuntikausia omasta ajastaan esimerkiksi leipoen pullaa ja karjalanpiirakoita, joiden myyminen on meille tärkeä tulonlähde. Onneksi Sudburyssa rakastetaan suomalaisia herkkuja!
Seurakuntalaiset siis ahkeroivat, mutta ei pappikaan toimeton ole. Oikeastaan työtä on Kanadassa enemmän kuin Suomessa: saarna- ja liturgivuoro napsahtaa joka pyhälle, hautaukset tulevat lyhyellä varoitusajalla ja ohjelmassani on lisäksi hartauksia, kotikäyntejä ja lehtiartikkeleiden deadlineja. Samalla on silti nurinkurisesti niin, että tunnen työstressiä vähemmän kuin Suomessa. Syy lienee siinä, että koen saavani toteuttaa kutsumustani täällä vahvemmin. Minun ei juuri tarvitse taistella hallinnollisten asioiden kanssa eikä täällä ole työaloja. Minä saan siis olla ihan vain pappi ja keskittyä elämään seurakuntalaisteni kanssa. Ja se on hyvä – täällä papilta odotetaan vahvaa johtajuutta.
Kierros jatkuu. Yksi hoitajista näkee sokeripalani ja kysyy, olenko pappi. Myönnän olevani. ”Good for you!” hän huudahtaa ja kertoo, ettei ole ennen nähnyt naispappia. Kuulen tätä usein. Kanadan luterilainen kirkko on pieni katolisen kirkon pitäessä valta-asemaa. Ruohonjuuritason ekumenia kukkii kuitenkin vahvasti. Sudburyn kristilliset yhteisöt – ja tämä sykähdyttää minua erityisesti – esimerkiksi lausuvat esirukouksia toistensa puolesta joka sunnuntai.
Palaamme kirkolle, jossa käy vilske. Ruokapankkimme jakaa keskiviikkoisin seurakuntanuorten pakkaamia ruokapusseja tarvitseville. Samalla tarjoamme kahvia, pientä purtavaa ja seuraa.
Jokaisessa ovesta astuvassa saamme kohdata Kristuksen.
Mira Salmelainen
Siirtolaispappi, Sudbury, Kanada