En näe vaatimattomana ihmisenä syytä mitään erityistä asiaa ottaa esille, elleivät sitten Korkeasti Kunnioitettu Herra Piispa ja Arvoisa Asessori ynnä Muut Korkeat tarkastajat katso olevan jo vihdoinkin aika ottaa esille asia, josta olen jo aiemminkin kirjelmöinyt muutamaan otteeseen, eli Seurakuntatyön kultaisen ansiomerkin myöntämisen allekirjoittaneelle kirkkoherralle, joka sentään olen pyyteettömästi ja tunnustusta pyytämättä ahkeroinut Herran elovainion Hukansalmen osastossa jo useiden vuosien ajan ja joka tapauksessa pitempään kuin esimerkiksi naapuriseurakunnan kappalainen, jolle kyseinen merkki on käsittääkseni aiheettomasti annettu, vaikkakaan en halua mitenkään vertailla itseäni muihin.
Koskapa kerta kyseinen merkki maksaa huomattavan monta euroa, saan kunnioittavasti ilmoittaa, että olen varannut seurakunnan budjettiarvioon tarvittavat rahat ”värimonistuskoneen huolto” –kohtaan, jotka rahat ovat tähän tarkoitukseen käytettävissä, koska seurakunnalla ei ole värimonistuskonettakaan. En ole halunnut kyseistä ansiomerkkiasiaa viedä neuvoston käsittelyyn enää viime aikoina, koska ne eivät ole ahdasmielisinä ihmisinä halunneet merkkiä minulle myöntää. On hyvä kuitenkin huomata, että kysymyksessä oli äänestyspäätös, molemmilla kerroilla. Jos Ampiaisen Rauno ei olisi ollut poissa neuvostosta ja jos puheenjohtajana en olisi ollut esteellinen itse äänestämään, olisi tulos ollut toinen.
Hukansalmen seurakunnan piispantarkastuskertomus päättyy tähän. Kiitos lukijoille!
Toivottavasti Hukansalmen seurakunnasta kuullaan vielä. On tämä jatkokertomus ollut usean työpäivän suola ja piristys. Kiitos ja kumarrus 🙂