Voiko kirkko näinä aikoina asettaa vakavalla mielellä tavoitteekseen saada miljoonia uusia jäseniä ja kouluttaa tuhansia uusia työntekijöitä? Kyllä voi, ja näin on tehnyt yksi nopeimmin kasvavista kirkoista, Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus.
Tutustuin lokakuussa Mekane Yesus -kirkkoon ja Tansanian evankelisluterilaiseen kirkkoon. Molemmat tekivät syvän vaikutuksen myönteisellä ja tulevaisuuteen suuntautuvalla asenteellaan. Vaikutuin, innostuin ja sain perspektiiviä omiin kotoisiin haasteisiimme. Ne ovat tärkeitä, mutta on terveellistä nähdä myös muiden kirkkojen todellisuutta ja haasteita. Silloin omat ongelmat asettuvat suhteisiin.
Molemmat kirkot kasvavat sadoilla tuhansilla jäsenillä vuodessa ja kertovat näin kristillisen maailman painopisteen siirtymistä etelään. Jos me eurooppalaiset kirkot olemmekin usean vuosisadan olleet kirkkoperheen ”isoja veljiä ja siskoja”, jatkossa meillä on paljon opittavaa etelän kirkoilta.
Kun ihmetellen kysyin Mekane Yesus -kirkon johtaja, presidentti Wakseyomilta kirkon kasvun salaisuutta, hän nosti esiin maallikkojen innon viedä eteenpäin evankeliumin sanomaa. Hän puhui ”opetuslapseudesta”, joka ei ole vain jäsenyyttä kirkossa vaan halua kasvaa kristittynä ja jakaa ilosanomaa. Koulutettuja maallikkojohtajia (mm. ”solujen” ja raamattupiirien johtajia) on ehkä noin 300 000.
Jumalanpalvelus – viikon keskeisin tapahtuma
Mekanisa-kirkon jumalanpalvelus Addis Abebassa Etiopiassa on vahva kokemus. Kirkko on täynnä, koolla on noin pari tuhatta ihmistä, lapsia ja nuoria. Nuorten kasvoilta kuvastuu intensiivinen mukanaolo messussa. Rukouksella ja karismaattisella ylistyslaululla oli vahva rooli.
Etiopiassa kirkko näkee karismaattisuuden voimavarana, mutta pyrkii pitämään sen teologisesti terveellä pohjalla. Saarnassa oli vahva opetuksellinen painotus.
Tansanian kirkko näyttää meille esimerkkiä lähetys- ja evankelioimishenkisyydessään. Kirkko ajattelee koko ajan toimintaansa missionaarisen strategian kautta. Tästä meillä on paljon opittavaa ja tähän meitä haastaa myös oman kirkkomme uusi tulevaisuusselonteko Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa.
Palvelu – muurien murtamista
Molemmat kirkot ovat myös merkittäviä muurien murtajia. Maissa elää syrjittyjä ja vainottuja, saastaisina pidettyjä vähemmistöjä, joille ei ole edes viety evankeliumia. Sairaus tai vammaisuus johtaa usein yhteisön hylkimiseen. Kirkot tekevät tärkeää työtä lastensuojelussa, syrjittyjen puolestapuhujina ja heidän auttajinaan.
Etiopiassa esimerkiksi seppiä on pidetty ilmeisesti johonkin taikauskoon liittyen saastaisina. Tansaniassa puolestaan albinoja ja punasilmäisiä on vielä nykyäänkin pidetty noitina, joita on tapettu. Kirkot ovat lähteneet murtamaan yhteisön ennakkoluuloja ja tabuja etsimällä yhteiskunnan ”näkymättömiä”, tekemällä heidät näkyviksi yhteisöissään ja kutsumalla heitä kirkon yhteyteen.
Vammaisen elämä ei ole näissä yhteiskunnissa helppoa. Vammaiset ja psyykkisesti sairaat halutaan piilottaa ja kieltää jopa heidän olemassaolonsa. Kirkko on uranuurtaja syrjittyjen parissa tehtävässä työssä. Myös Suomen Lähetysseura on ollut tässä työssä mukana Hosainan kuurojen koulun rakentamisessa alusta alkaen. Koulusta on muodostunut merkittävä kuurojen aseman parantaja. Muun muassa Etiopian viittomakieli on suurelta osaltaan luotu sieltä. Nykyisin se on myös resurssikeskus, jossa koulutetaan tavallisista opettajista erityisopettajia kuurojen luokille ympäri maata.
Afrikkalaiset sisarkirkkomme elävät siis jumalanpalveluksesta ja diakoniasta. Mekane Yesus -kirkon presidentti Wakseyomin sanoin: ”Kirkko on kuin lintu, joka lentää kahdella siivellä, evankeliumin julistuksella ja köyhien palvelulla.”
Jukka Keskitalo
kansliapäällikkö
kirkkohallitus