Yrittäjä ja psykoterapeutti Tuulamaria Toivasella on omakohtaista kokemusta työkyvyn menettämisestä. (Kuva: Eeva-Kaisa Heikura)
Tarpeellisuuden tunne. Osallisuus. Rytmi. Muun muassa näitä sanoja Tuulamaria Toivanen käyttää kuvaamaan työn merkitystä ihmisen elämässä. Kun työkyky ei ole itsestäänselvyys, olennaista on säilyttää toivo, saada uusia, eteenpäin vieviä näkökulmia ja löytää oma tie työllisyyteen.
Toivasella on omakohtaista kokemusta työkyvyn menettämisestä. Hän on myös itse taistellut oikeudesta työhön. Siksi hän toimii mielellään osatyökykyisten ja työttömienkin äänitorvena.
Pikku hiljaa ilmaantuneet näkemisen vaikeudet veivät lääketieteen lisensiaatti Toivasen työkyvyn osittain. Työ muuttui niin kuormittavaksi ja uuvuttavaksi, ettei sitä jaksanut enää tehdä. Näkemisen vaikeuksia aiheuttanut sairaus eteni hitaasti, mutta tekstin lukeminen ja hahmottaminen vaikeutuivat ja hidastuivat koko ajan.
Viimein tuli päivä, jolloin oli myönnettävä, että lääkärin työ oli käynyt liian kuormittavaksi käytössä olleista näkövammaisten apuvälineistä huolimatta. Jatkuva pinnisteleminen jaksamisen äärirajoilla ja tunne työntekemisen hitaudesta verrattuna terveisiin kollegoihin uuvuttivat. Työ vei kaikki voimat, ja muu elämä katosi.
Tänään, lähes viisi vuotta myöhemmin Tuulamaria Toivanen on yrittäjä ja psykoterapeutti omassa Psykoterapiapalvelu Mielen Asema -yrityksessään. Uusien opintojen myötä hän pääsi tarkastelemaan vammaisuutta paitsi omakohtaisesti, myös terapeuttina.
Alkuperäinen unelma-ammatti lääkärinä on vaihtunut psykoterapeutin työksi, ja elämäntehtävänä on nyt avata avun tarpeessa oleville ihmisille uusia, yksilöllisiä näköaloja ja mahdollisuuksia. Toivanen on siis asiantuntija ja kokemusasiantuntija samassa paketissa.
Valtion pitää kannustaa
Tuulamaria Toivanen kuvaa työtä ihmisen perusoikeudeksi. ”Työ mahdollistaa osallisuuden ja osallistumisen yhteiskunnan eri toimintoihin. Se tuo paitsi perustulon, myös omanarvon, tarpeellisuuden ja kelpaavuuden tunnetta”, hän sanoo.
Työpaikka voi antaa myös elämää jämäköittävät perusraamit: ”Työpaikan kautta ihminen saa olla mukana elämässä yhdessä toisten kanssa ja kuuluu jonnekin. Lisäksi työ rytmittää päivää.”
Osatyökykyisten työllisyydestä huolehtiminen on Tuula Maria Toivasen mielestä ensisijaisesti valtion vastuulla.
”Valtion pitäisi luoda puitteet, jotka kannustavat ja tukevat kaikkien ihmisten työntekoa esimerkiksi antamalla yrityksille kannustimia työllistää erilaisia työntekijöitä”, hän toteaa.
Kirkko auttaa kuuntelemalla
Kolmannen sektorin toiminnan työttömien parissa ja työllisyyden kentällä Toivanen näkee tärkeänä ja pyyteettömänä. Toimijat ovat sydämellään läsnä auttamistyössä.
”Mutta se huolestuttaa, jos vastuu kaadetaan kokonaan kolmannen sektorin syliin. Rahaa osatyökykyisten työllistymiseen tarvitaan, ja se pitää tulla valtiolta. Kyse on arvoista ja poliittisista päätöksistä”, Toivanen sanoo.
Kirkon Tuulamaria Toivanen uskoo työllisyyskysymyksessä voivan vaikuttaa paljon mielipide- ja arvomaailmavaikuttajana, siis tuomalla omaa näkemystään ja kantaansa aktiivisesti julkisuuteen. Toisaalta kirkko auttaa yksilöä esimerkiksi diakoniatyön kautta kuuntelijana ja keskustelijana.
”Yksittäisten henkilöiden tukemisessa ja kannustamisessa uskoisin juuri yksilöllisten keskustelujen tukevan parhaiten”, hän sanoo.
Kuulluksi tuleminen tärkeää
Kun Tuulamaria Toivaselle oli käynyt selväksi, että työ lääkärinä ei voi näkövamman vuoksi jatkua, apua ja tukea oli vaikea saada.
”Ei ollut ketään, kenen kanssa pallotella asiaa. Itselläni oli kuitenkin tunne, että minulla olisi paljon annettavaa, koulutusta ja kokemusta, joten aloin pikkuhiljaa miettiä erilaisia mahdollisuuksia jatkaa työelämässä.”
Kun tulevaisuuden suunnitelmat olivat selvinneet Toivaselle itselleen, eteen tuli uusia esteitä. Yhteiskunta ei suostunut tukemaan psykoterapiaopintoja. Selvityspyyntöön vastattiin lakimiehen tekstein, joissa vedottiin lakipykäliin.
”Eivät yksilöä lakipykälät siinä vaiheessa kiinnosta, vaan se, miten minun asiani etenee. En tullut aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi. Asiantuntijat ja paperit puhuivat ylitseni. Kiireen vuoksi kukaan ei jaksa miettiä ja pysähtyä kokonaisvaltaisesti asioihin, vaan viranomaisten toiminta on hyvin pirstaloitunutta.”
Toivoa ei saa viedä
Tehdessään myöhemmin psykoterapiaopintoihin liittyvää tutkimusta erityislasten vanhemmuuden tukemisesta hän huomasi, että tunne paperiviidakkoon katoamisesta on avuntarvitsijoilla yleinen. Viranomaisille ja kanssaihmisille Tuulamaria Toivasella onkin selkeä viesti: ”Apua tarvitsevan ihmisen on saatava tulla kohdatuksi kasvokkain, ei vain paperilla.”
Toivanen muistuttaa, että heikkouksien sijaan meidän kaikkien pitäisi kiinnittää huomiota toistemme vahvuuksiin. Myös toivon ylläpitäminen on tärkeää.
”Ihmiselle tulee avata uusia, yksilöllisiä näköaloja ja mahdollisuuksia. Hänen pitäisi antaa löytää oma tiensä.”
Toivasen oman yrityksen mottona onkin Aristoteleen lausahdus: ”Jokaisella ihmisellä on oikeus tavoitella hyvää elämää.”
—
Tuulamaria Toivanen osallistui kokemusasiantuntijana kirkon ja SOSTE ry:n SuomiAreenalla järjestämään paneeliin Kuka kelpaa töihin. Keskustelussa kysyttiin, kenellä on oikeus työhön ja kenen tehtävä on huolehtia tämän oikeuden toteutumisesta. Paneeli on katsottavissa Katsomossa.