Kuva: iStock
Lähtökohtaisesti kriittinen ja kyyninen asenne on yleinen perusasenne tässä vihapuheen ajassa. Sosiaalisessa mediassa pärjätäkseen kyynisyydestä on voinut tulla jopa pelastusrengas. Ihminen on varautunut ja epäileväinen. Ikään kuin ihminen ajattelisi, että sillä tavalla ei tule ainakaan yllätetyksi. Kyynisyyden taustalla on oletus, että toisiin ihmisiin joutuu kuitenkin pettymään, ja joku todennäköisesti joka tapauksessa satuttaa.
Kyyninen perusasenne on kuin kristillisen ihmiskäsityksen stereotyyppinen kuva ihmisestä, joka on luotu hyväksi, mutta langennut ja menettänyt yhteyden itseen ja toisiin. Hän ei jaksa uskoa toisiin ihmisiin – sillä onko odotettavissa mitään hyvää? Itseensä ihminen jaksaa rahtusen verran uskoa, sillä itseään voi ainakin kehittää! Kyynisyyttä pidetään joskus älykkyytenä, sillä silloin ihminen tietää mitä toisilta odottaa, on kokenut ja osaa varautua.
”Sellaisenaan riittävän hyväksi nähty”
Kun pohditaan sosiaalisen median ja teologian kytköksiä, vastaan tulee kysymys ihmisestä verkossa toimivana subjektina. Mikä on ihminen, ja millainen hän on? Millainen on se konteksti, jossa juuri nyt elämme? Ei oikeastaan yllätä, että se vihapuheen määrä, jota erityisesti verkossa vastaan tulee mitä yllättävämmissä paikoissa, johtaa yleiseen ihmisten kyynistymiseen. Kirkossa ei tarvitse katsoa omaa itseään kauemmas: alkukesästä 2016 Pastorit-facebookryhmän vihapuhetta selviteltiin jopa laajemmin mediassa.
Kyynisen perusasenteen varassa on parempi olla jo valmiiksi varautunut kaikkeen. Kristillinen ihmiskäsitys ei kuitenkaan jää vain tähän. Sen mukaan ihminen on luotu ja langennut, mutta sen jälkeen lunastettu ja pyhitetty. Ihminen on sellaisenaan riittävän hyväksi nähty. Kysyy kuitenkin uskoa nähdä tämän ihmiskäsityksen loppuosa – sellaisenaan riittävän hyväksi nähty. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on luotu hyväksi, ja jokaisessa ihmisessä on tuota hyvää. Luomiskertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen hyväksi.
Vanhat kristilliset käsitteet ovat kärsineet inflaation, vaikka monille käsitteille olisi käyttöä. Esimerkiksi vihapuheen välttämisessä ja hyvän puhumisen lisäämisessä kysytään kilvoitusta. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaisesti kirkko on kilvoittelijoiden yhteisö. Kilvoitus on sitä, että pyrkii mahdotonta kohti. Kilvoitus on myös sitä, että tekee sellaista, joka ei meistä itsestämme niin helposti lähde. Kilvoituksen voima nousee kristillisen käsityksen mukaan uskosta.
Hyvyyteen luottaminen kysyy rohkeutta
Kansainvälisissä sopimuksissa on nähty tärkeänä vihapuheeseen puuttuminen osana kansallisen järjestyksen ja julkisen turvallisuuden ylläpitoa. Vahingoittavan toiminnan estäminen kuuluu virkavallalle ja siitä tulee säätää lailla ja sopimuksilla. Ei kuitenkaan vain vihapuheen ehkäisy ole tärkeää. Se, että estetään vahingoittavia asioita tapahtumasta, ei vielä välttämättä paranna ihmisten hyvinvointia.
Vihapuheen estäminen tuottaa yhteiskunnallista järjestystä, mutta hyvän puhuminen tuottaa rauhaa. Vihapuheeseen puuttuminen on järkevää jokaisen ihmisen mielestä. Hyvän puhuminen on rohkea askel enemmän, sillä kysyy uskallusta luottaa hyvyyteen sellaisenkin ihmisen kohdalla, jolta näkyy vain vihan kasvot. Hyvän näkeminen jokaisessa ihmisessä on uhkarohkeaa.
Kansainvälisessä sosiaalisen median teologisessa tutkimuksessa on alettu puhua kommunikaation teologiasta sosiaalisen median yhteydessä. Tällaisessa teologisessa argumentaatiossa kristillinen teologia liittyy jokaisessa kohdassa kommunikaation realiteetteihin.
Kolmiyhteinen Jumala itsessään on kommunikaation perusta, kommunikatiivisuus on sisään kirjoitettu kristinuskon ytimeen. Siinä ei tehdä eroa sosiaalisen median tai painetun median välillä, sillä erilaiset mediat ovat eri tasoilla kietoutuneet yhteen erottamattomasti ihmiselämän kanssa. Siten teologisesti olennaisempaa on tarkastella kommunikaatiota ja kohtaamista, kuin teknologiaa.
Sosiaalisessa mediassa, vihapuheessakin kyse on kommunikaatiosta ja kohtaamisesta – tai kohtaamattomuudesta. Hyvä puhe tuottaa kohtaamisen kokemusta. Kohtaamisen kokemus riisuu aseista. Siksi hyvän puheen, toisia kunnioittavan puheen ja kohtaavan kanssakäymisen toteuttaminen on teologisesti perusteltua yhteiskunnallista rauhantyötä.
Meri-Anna Hintsala
Teologian maisteri, pastori
Luettavaa
The Word and the World. The Special Issue. International Journal of Public Theology. Vol. 2, No. 2, 2015. Leiden: Brill.