Ammatti- ja opiskelualojen eriytyminen sukupuolittain on Suomessa vahvempaa kuin Euroopassa keskimäärin. Esimerkiksi tekniikan aloilla olemme naisten ja tyttöjen määrässä yhä OECD-maiden hännänhuippuja. Eriytyminen näkyy myös johtopaikoilla. Kunnanjohtajista vain neljännes naisia, vaikka kuntien työntekijöistä yli 80 % on naisia. Muutama päivä sitten julkistettiin yliopistojen johdon tilanne: rehtoreista lähes 70 % on miehiä.
Evankelis-luterilaisessa kirkossa on vastaava tilanne: kirkon johtoporras on varsin miehinen. Piispana on toiminut vasta muutamia naisia ja kirkkoherroista naisia on viidennes. Näin siitä huolimatta, että seurakuntien työntekijöistä 70 % on naisia ja papeista lähes puolet. Pappeina naiset ovat miehiä useammin määräaikaisissa ja osa-aikaisissa tehtävissä tai työttöminä.
Eri sukupuolten edustus eri aloilla tai tehtävissä on tietenkin vain hyvin kapea kuva tasa-arvosta, mutta erityisesti johtotasolla on merkitystä koko organisaation tasa-arvon kehittämisen kannalta. Johtajilla on vastuu, mutta myös suuri mahdollisuus edistää yhteisönsä tasa-arvoisuutta. Näin on myös kirkossa. Muutoksia ja konkreettisia tekoja tarvitaan kaikilla tasoilla. Tasa-arvon edistäminen vaatii jatkuvaa työtä, ei vain hankkeita.
Johtajan tehtävä on laittaa pyörät pyörimään ja taata tasa-arvotyölle tarvittavat resurssit ja tuki. Jokaisella yhteisöllä on oma kulttuurinsa ja omat kipukohtansa ja erityispiirteensä. Kirkon osalta te kirkon eri tehtävissä toimivat tunnette ne parhaiten. Siksi teidän mukanaolonne on välttämätöntä.
Olemme suunnittelemassa yhteistyössä kirkkohallituksen ja Suomen Lähetysseuran kanssa ensi vuodelle keskusteluiden sarjaa tasa-arvosta kirkossa ja laajemmin. Ensimmäisenä on suunnitteilla naisiin kohdistuvaan väkivaltaa koskeva keskustelutilaisuus kirkkopäiville. Arkkipiispa Mäkinen on jo lupautunut mukaan keskusteluun. Tule sinäkin!
Liisa Ketolainen
Naisjärjestöjen Keskusliitto