Muistatko, kuka Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston (1809-1917) rehtoreista oli sekä feministi että eläinten- ja luonnonsuojelun pioneereja? Zacharias Topelius, totta kai! Eivätkä hänen ansionsa mukaansatempaavan mutta faktoihin pitäytyvän historiankirjoituksen luojana unohdu nekään.
– Jatkokysymys: keitä olivat naiset, jotka ryhtyivät pontevasti vaalimaan Sortavalan seudulla vaikuttaneen, Karjalan rukoilevaisuudesta tunnetun herännäispappi Henrik Renqvistin henkistä ja hengellistä perintöä?
Renqvisthän – alun perin Ilomantsin köyhiä Kukkosia – tuli Sortavalan kappalaiseksi kärsittyään 16 vuoden tuomion Loviisan edustalla Svartholmassa vankilapappina (erehdyttyään saarnaamaan tupakoinnin ja viinan vahingollisista terveysvaikutuksista niin, että kansa uhkasi raitistua, ja sehän suututti vallanpitäjät). Hän ilahdutti lapsia kyyditsemällä heitä reessään ja vaivaisia tarjoamalla apua ja lohtua. Muille hän myi elämän evääksi suomentamaansa ja kirjoittamaansa uskonnollista kirjallisuutta.
Kun Renqvist oli jo painumassa unholaan, hänen käytännön kristillisyyteen kannustavasta esimerkistään vaikuttuneet opettajattaret Augusta Bergman (seminaarin naisosaston johtajatar) ja lämminsydämiseksi, vaatimattomaksi luonnehdittu Jenny Ivalo (Sortavalan diakonitar-koulutuksen perustaja) innostivat samanmielisiä seminaarin lehtoreita mukaan perustamaan Sortavalan Evankelisen Seuran 1890.
Sortavalasta evakkoon ja Haminan Poitsilaan
Sitten kolmas kysymys: Ken on luonut sinitaivaan? No Mikael Nyberg tietysti, virsirunoilija ja lauluntekijä. Hän oli myös Topeliuksen ja Renqvist-fanit yhdistävä lenkki. Entä miten se liittyy Haminaan?
Vastaus: Topeliuksen tyttärenpoika Mikael Nyberg oli Sortavalan Evankelisen Seuran perustaman, alun perin pakolaistytöille tarkoitetun Raja-Karjalan kansanopiston ensimmäinen rehtori.
Aikojen saatossa nimet muuttuivat Karjalan Evankeliseksi Seuraksi ja Jamilahden kansanopistoksi sekä taannoisen liitoksen seurauksena Kymenlaakson opistoksi. Opiskelijakuntakin laveni. Mutta yhtä kaikki: aiemmista vastauksista olisi tuskin rippeitäkään kerrottavaksi, ellei Nybergin seuraaja Mia Tiusanen olisi tarponut hangessa opiston lehmien rinnalla evakkotaivalta Kiteelle, korjannut välirauhan aikana opiston naisvoimin toimintakuntoiseksi ja johdattanut sen sotien päätyttyä monien vaiheiden kautta Haminaan, Poitsilan kartanoon.
Miespappeus – tottumiskysymys?
Tiusasen ja hänen kollegojensa myötä kymenlaaksolaisemäntien maailma avartui, kirjaimellisesti. Muun työn ohessa opisto järjesti naisten kulttuurimatkoja ulkomaille, loi ja piti yhteyksiä pohjoismaisiin kansanopistoihin, auttoi maalaistalojen tyttäriä töihin ja opiskelemaan oman maan ulkopuolelle.
“Miksei nainen voisi olla pappina?” ihmetteli lähes eläkeikäinen Tiusanen 1962 Kymen Sanomien haastattelussa. ”Me ihmiset olemme vain tottuneet vuosisataiseen kirkolliseen perinteeseen, että ainoastaan mies hoitaa papillisia tehtäviä ja virkaa, eikä nainen. Onhan nainen vallannut itselleen nykyisessä yhteiskunnassamme paljon uusia ja vaativia toimialoja, sellaisiakin, jotka aikaisemmin on totuttu näkemään yksinomaan miesten alueina.”
Rivien väleistä voi lukea ne ainekset, joista satavuotiaaksi ehtineen Jamilahden opiston henki oli leivottu. Jos saisin tehdä vielä yhden kysymyksen, kysyisin, miten tasa-arvo toteutuu kirkon piirissä. Mutta elämä ja kirjoittaminenkin on yhteispeliä, joten viimeinen kysymys ja siihen vastaaminen jää sinulle. Ole hyvä!
Annukka Järvi
haminalainen toimittaja, kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja