Hoi kirkkoherra ja luottamushenkilö, viestijöillä on asiaa!

Helsingin tuomiokirkko, kuvan edessä lentää lokki.
Kuva: Eva Wäljas

”Miten saada seurakunnan johto ja luottamushenkilöt näkemään viestintä strategisena kumppanina eikä “tapahtumatiedotusautomaattina”. 

Tämä on yksi lukuisista vastauksista, joita saimme, kun kysyimme kirkon viestijöiltä, mihin he erityisesti tarvitsisivat työssään apua. Kyselyllä haettiin taustaymmärrystä Kirkon viestintäpäivien kanavaa varten. 

Esimerkkilainauksen sisältö toistui vastauksissa useita kertoja hieman eri tavoin sanoitettuna. Viestijät olivat turhautuneita siihen, että viestijän työ kaventuu tapahtumatiedottamiseksi, suuret linjat ja tavoitteet loistavat poissaolollaan, ja viestijän työ on lähinnä läkähdyttävää suorittamista.  

Entisenä tiedottajana tunnistan tuskan: laskimme joskus, kuinka monta tapahtumaa Tampereen seurakuntien tapahtumakalenterissa on vuodessa. Niitä oli yli 40 000. Jos edes murto-osasta joutuisi vääntämään tiedotetta, flyeriä, fb-tapahtumaa tai lehti-ilmoitusta eipä siinä muuhun jäisi aikaa.  

Tapahtumakeskeisyys on jäävuoren huippu ongelmasta, jonka syvin ydin löytyy strategiasta tai sen puutteellisesta toteuttamisesta. Jos seurakunnalla on fiksu strategia, järkevästi muotoillut tavoitteet ja selkeästi rajatut kohderyhmät, viestijän työ on periaatteessa helppoa. On vain valittava viestinnälliset keinot ja asetettava mittarit, jotka palvelevat yhteisen strategian toteutumista. Homma on enää toteuttamista vaille valmis.  

Vaan entä, kun strategia on pölyttymässä pöytälaatikossa, tavoitteet ovat kokoelma keinoja ja kohderyhmä on ”kaikki”. Silloin käy helposti niin kuin sitaatissa: seurakunnan tavoitteena on järjestää tapahtumia ja viestinnän tavoitteeksi jää tapahtumista viestiminen. Ei kovin motivoivaa eikä organisaation kannalta fiksua.  

Tämä tuntuu olevan kuitenkin todellisuutta monen viestijän arjessa. Niissäkin seurakunnissa, joissa on pätevä strategia, se ei tunnu ohjaavan eikä rajaavan painopisteiden valintaa. Ei riitä, että strategia on, ellei se elä ja hengitä arjessa. Se pitää myös johtaa konkreettisiksi tavoitteiksi.  

Valintoja, kiitos! 

Kaikkea ei maailmassa saa. Ei myöskään viestinnässä. Siksi kannattaa valita viisaasti. Kirkon viestijöiden viesti seurakuntien johdolle on terävä ja kirkas:  

”Ottakaa viestijät mukaan strategiseen suunnitteluun.” 

Viestijöiden toive kannattaa kuulla. Viestinnän tehtävä on paitsi toteuttaa strategisia tavoitteita myös kehittää strategiaa toimintaympäristöä luotaamalla. Viestintäammattilaisen ydinosaamiseen kuuluvat kriisiviestintä ja tilannekuvien arviointi niin maineenhallinnan kuin mahdollisuuksienkin valossa. Tämä osaaminen kannattaa seurakunnassa hyödyntää täysimääräisesti.  

Viestijöiden tehtävä työyhteisössä on usein myös unilukkarin rooli; viestijä tuo suunnitteluun seurakuntalaisen ja paikkakuntalaisen äänen ja sekä haastaa kääntämään valokeilan organisaatiosta ihmiseen.  

Kun toimintaa suunnitellaan jo alun alkaen ihmislähtöisesti ja paikkakuntalaisten todelliset tarpeet tunnistaen, ei tarvitse erikseen yrittää luoda tarpeita. Merkitys syntyy vain silloin kun kirkon toiminta vastaa ihmisen tarpeeseen.  

Vähemmän on enemmän ja yhteistyössä on voimaa 

Mistä sitten aika riittää kaikkeen tähän? Jos seurakunnan toiminnan painopistettä hilattaisiin tapahtumakeskeisyydestä tarvelähtöisyyteen, aikaa vapautuisi jo itsestään. Moni tapahtuma jäisi järjestämättä, ja sen myötä siihen liittyvä viestintä tekemättä.  

Yksi fiksu keino ajanhallintaan olisi myös rutiinitehtävien vähentäminen yhteistyötä vahvistamalla. Viestijät tekevät jo nyt valtakunnallisesti yhteistyötä viestintämateriaalien hankinnassa, mutta yhteistyö voisi olla vielä paljon nykyistä laajempaa. Miksi kummassa jokaisessa seurakunnassa suunnitellaan esimerkiksi kirkkovuoden tai elämänkaaren kysymyksiin liittyvää viestintää, kun se yhtä hyvin voitaisiin tehdä keskitetysti. Tutkimusten valossa seurakuntalaiset kun ovat nimittäin samanlaisia omien segmenttiensä sisällä Utsjoelta Hankoon saakka.  

Yhteistyötä voitaisiin tehdä myös strategisten painopisteiden valinnassa. Millainen olisi kirkko, jolla olisi yhteiset strategiset painopisteet, niiden pohjalta laaditut ydinviestit ja tunnistettava yhtenäinen ilme? Millaisia muutoksia se edellyttäisi kussakin seurakunnassa? 

Pohja tälle muutokselle on jo pedattu sillä kirkon Ovet auki -strategia ja Kirkon viestintäohjelma antavat selkänojaa yhteiselle ajattelulle. Myös taloudelliset näkymät ohjaavat tiiviimpään yhteistyöhön.  

Viestijät ovat muutokseen valmiita. Entä te, kirkkoherrat ja luottamushenkilöt? 

Eva Wäljas

Eva Wäljas
Vs. viestintäjohtaja
Tampereen seurakunnat

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.