Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti ja mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.” Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein, kun te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Näillä sanoilla rippikouluryhmäni pappi Heikki asetti ehtoollisen Ahonniemen leirikeskuksessa rippikoululaisten kirkkohetkessä helatorstaina.
Muutama viikko ennen tätä tilaisuutta rippikoululaiset saivat ehtoollisopetusta ja helatorstaina he saivat halutessaan osallistua ehtoolliselle. Myös minä olen saanut ehtoollisopetusta ja kirkkoherralta luvan olla jakamassa ehtoollista. Työkiertoni mahdollistaa sen, että olen saanut tukitoimintojen työntekijänä olla mukana tiiviimmin myös seurakuntamme hengellisessä elämässä, tällä kertaa jakamassa ehtoollista.
Olen iloinen ja onnekaskin, kun minut on otettu mukaan hengellisten työntekijöiden työhön ja joukkoon, vaikka olenkin ilman hengellistä koulutusta. Minua autetaan ja opastetaan, ja hyväksytään virheineni ja kysymyksineni. Saan tehdä rippikoulutyötä omilla taidoillani ja vahvuuksillani.
Luterilaisen käsityksen mukaan ehtoollisen leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri, Hän on niissä läsnä. Tuntui uskomattomalta olla mukana jakamassa tätä ateriaa rippikoululaisille ja seurakuntalaisille.
Varsin erityiseltä tuntui jakaa ehtoollinen nykyisille ja entisille työkaverilleni sekä omille vanhemmilleni. Omat vanhempani ja sukuni on vahvasti vaikuttaneet siihen, että olen tällä hetkellä seurakunnassa töissä. Kotoani olen perinyt asenteeni seurakuntaa kohtaan ja tätä asennetta haluan viedä eteenpäin myös omille lapsilleni. Henkilöstöpäällikkönä seurakunnassa koen olevani tärkeässä työssä, vaikka en hengellistä työtä normaalisti teekään.
Monipuoliset kyvyt käyttöön
Työkiertoni edetessä huomaan, että seurakunnan työntekijöitä voitaisiin käyttää entistä monipuolisemmin erilaisissa työtehtävissä. Meillä kaikilla on koulutuksemme lisäksi kykyjä ja lahjoja, joita voisi käyttää seurakuntalaisten hyväksi. Työkierto mahdollistaa omien kiinnostuksen kohteiden etsimisen sekä sitä kautta omien, ehkä uusienkin kykyjen löytymisen.
Olemme jo viime vuoden kehityskeskusteluissa kysyneet työntekijöillemme näistä koulutuksen ulkopuolisista kyvyistä ja kiinnostuksen kohteista ja saimme todella mielenkiintoisia vastauksia. Nyt on tärkeää ottaa myös nämä kyvyt käyttöön.
Seuraavat etapit
Rippikoulumatkaani on ajassa mitattuna enää vähän jäljellä, mutta jäljellä ovat ne tärkeimmät asiat, eli rippileiri ja konfirmaatio. Rippileirille lähdemme melkein heti koulujen päätyttyä, ja konfirmaatio on ennen juhannusta. Rippileirijännitys lisääntyy päivä päivältä.
Ensimmäisessä blogikirjoituksessa mietin, olenko haukannut liian ison palan ja samalta osittain tuntuu edelleenkin. Osaanko olla avuksi toisille työntekijöille, osaanko olla tukena ja turvana rippikoululaisille? Luotan kuitenkin siihen, että riitän rippileirillä tällaisena. Kysyn apua ja otan apua vastaan, kun sitä tarvitsen. Minusta tuntuu siltä, että olen löytänyt roolini tulevalla rippileirillä ja suuri kiitos siitä kuuluu rippileirin työkavereilleni. Uskon, että nuoret eivät kuitenkaan odota muuta kuin turvallista aikuista kulkemaan tätä matkaa heidän rinnallaan. Tässä minä olen.
Heli Lavila
henkilöstöpäällikkö
Seinäjoen seurakunta