Kuva: Jussi Laitinen
Marraskuisiin seurakuntavaaleihin mennään aiempaa pienemmällä ehdokasjoukolla. Valtakunnallisten ehdokastietojen julkistamisen jälkeen on jossakin päivitelty ehdokasmäärien romahtamista, toisaalla iloittu uusista tai nuorista ehdokkaista. Epätietoisuus valitsijayhdistysten agendoista ja luottamushenkilöiden tehtävistä näyttää olevan kestoaihe näissäkin vaaleissa.
Rivit harvenevat kirkkovaltuustoissa
Suurin muutos ehdokaslistoja katsellessa on tapahtunut kirkkovaltuustojen vaalissa. Kyseessä ovat siis itsenäisten seurakuntien luottamuselimet ja seurakuntayhtymien yhteiset valtuustot. Näihin on tyrkyllä yli 12 500 ehdokasta, mikä on 22 prosenttia vähemmän kuin viime vaaleissa. Seurakuntaliitosten myötä luottamushenkilöpaikkojen määrä valtuustoissa on vähentynyt yli 11 prosentilla. Tämä selittäisi siis puolet ehdokkaiden määrän vähenemisestä. Entäpä muut syyt?
Luottamushenkilöt edustavat pitkälti uskollisten seurakunta-aktiivien joukkoa, jonka keski-ikä on reilusti kirkon rivijäsenistöä korkeampi. Tämä joukko ei täydenny samalla nopeudella kuin siitä jää ihmisiä pois. Taustalla on ainakin se, että nuoremmat kirkkovaikuttajat eivät tunne samanlaista kiinnostusta luottamustehtäviin. Toisaalta väestörakennekin on monien seurakuntien alueella sellainen, että nuoria tai uusia vaikuttajia ei ylipäänsä ole saatavilla. Sopuvaali eli tilanne, jossa ehdokkaiden määrä on sama kuin jaossa olevien paikkojen määrä, on tulossa näillä näkymin 50 seurakuntaan, joista suurin osa on pieniä maaseutuseurakuntia.
Kuka uskaltaa luottamushenkilöksi?
Keskustelu luottamushenkilöiden iästä kärjistyy kuitenkin turhan helposti nuorten passiiviseksi syyttämiseen tai vanhojen ja kokeneiden luottamushenkilöiden asiantuntemuksen mitätöimiseen. Kaikenikäisiä luottamushenkilöitä tarvitaan päättämään seurakunnan asioista, aivan kuten tarvitaan vaikkapa kaikkia sukupuolia, hengellisiä liikkeitä ja poliittisia näkökantoja. Kannustaminen esimerkiksi Nuori kirkko ry:n tyyliin on selkeästi paras ratkaisu, joka tuotti näidenkin vaalien ehdokasasettelussa positiivisia tuloksia.
Voidaan esittää kysymys, näyttäytyykö luottamustehtävä seurakunnassa erityisen vaikeana tehtävänä juuri nyt, kun kirkon hallinto on muutoksessa ja valtakunnallista ratkaisua maakuntamalliksi sote-palveluineen edelleen tuskaillaan. Ainakin se on seurakuntavaalien ehdokastilastoista havaittavissa, että seurakuntayhtymissä seurakuntaneuvostoihin on enemmän ehdokkaita kuin yhteisiin kirkkovaltuustoihin. Ehdokas siis valitsee mieluummin paikallisseurakuntansa kuin laajemman yksikön luottamustehtävän, jos ei valitse molempia.
Moninaisten listojen henkilövaalit
Valitsijayhdistykset herättävät huomiota seurakuntavaaleissa. Jotkut paheksuvat puolueiden mukana oloa, toiset taas ovat tyytyväisiä siihen, että ainakin niiden poliittisesta ohjelmasta voi saada selkoa. Tosin puolueetkin tekivät omia silmänkääntötemppujaan häivyttämällä nimensä valitsijalistasta, kuten Kokoomus Vantaalla tai Perussuomalaiset Jyväskylässä. Joka tapauksessa ehdokkaista noin kolme neljästä on jonkin muun kuin puoluepoliittisen valitsijayhdistyksen listalla, ja näistä muistakin vain pieni osa edustaa jotakin tunnistettavaa ryhmää, kuten Tulkaa kaikki, vanhoillislestadiolaiset tai Partiotyön ystävät.
Valitsijayhdistyksen voi perustaa 10 seurakunnan äänioikeutettua jäsentä; muita rajoitteita listojen perustamiselle ei juuri olekaan. Näin ollen keskeisen osan profiloitumisestaan seurakuntapäättäjänä ja luottamushenkilönä ehdokkaat tekevät omilla kampanjoillaan ja puheenvuoroillaan. Hyvä keino saada ehdokkaiden intresseistä ja arvomaailmasta selkoa on vaalikone, joka avataan äänestäjille 8.10. Seurakuntavaalit ovat monessa mielessä henkilövaalit. Senkin takia olisi hyvä, että äänestäjinä päätyisimme pohtimaan ”heidän kirkkonsa” sijasta sitä, minkälainen on sinun kirkkosi tai minun kirkkoni.
Veli-Matti Salminen
Tutkija
Kirkon tutkimuskeskus