”Kirkkohan on yhtä kuin seurakuntaan kuuluvat ihmiset. Siellä, missä ihmiset hengaavat, siellä tulisi myös kirkon olla läsnä.” – Eräs oppilaitospappi kirkon tehtävistä
Kirkon oppilaitosyhteistyö on yksi kirkon erityistehtävistä. Erityistehtävien kantavana ajatuksena on nähdä Kristus ihmisten keskellä ja ihmisissä. Ihmisillä on oikeus olla kirkon yhteydessä kaikissa elämäntilanteissaan ja tapahtumissaan. Erityistehtävissä pyritään tunnistamaan ihmisten tarpeita ja liittymään niihin kaikilla tasoilla:
“Kirkon tulee etsiä avuntarvitsijat, jotka eivät itse voi löytää kirkkoa” – Kohtaamisen kirkko 2014
Kirkon perustehtävä on kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen sekä rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta. Kirkon erityistehtävissä työskentelevät toteuttavat kirkon perustehtävää kokonaisvaltaisessa ihmisen kohtaamisessa ja sielunhoidollisissa tehtävissään.
Uskollisuus koetuksella – resurssit uhattuina
Kirkon erityistehtäviä toteutetaan yhteistyössä erilaisten yhteisöjen kanssa. Kirkon työntekijät toimivat hengellisen ja henkisen työn ammattilaisina sairaaloissa, vankiloissa, työpaikoilla, oppilaitoksissa ja muissa vastaavissa ympäristöissä. Tähän pitkäjänteinen ja jäsentyneeseen, laajoja joukkoja kohtaavaan työhön käytetään noin 4 % kirkon työvoimasta.
Viime vuosina seurakuntien erityistehtävien resursseja on kuitenkin vähennetty, virkoja on täyttämättä ja tehtäviä lakkautettu. Resurssien leikkaamiset vaarantavat yhteistyön, jota on rakennettu vuosia ja joka perustuu pitkäjänteiseen vuorovaikutukseen ja syvään luottamukseen.
Kirkon erityistehtävien resurssien heikkeneminen merkitsee yhteyden heikkenemistä heihin, joiden side kirkkoon on ohut ja joiden kirkkoon kulumiseen ei liity aktiivista kirkon toimintaan osallistumista. Erityistehtävissä myös kohdataan ja autetaan ihmisiä, jotka ovat yhteiskunnassamme kaikkein heikoimmassa asemassa.
Eristäytyvä erityistehtävä?
Kirkon erityistehtävissä toimivat ovat osin aiheellisesti saaneet kritiikkiä siitä, että he eivät ehkä riittävästi integroidu seurakuntien työyhteisöihin eivätkä anna omaa panostaan yleiseen seurakuntatyöhön. Toisaalta erityistehtävissä toimivat ovat kokeneet, ettei heidän työnsä luonnetta ymmärretä eivätkä he saa selkeää seurakuntien johdon tukea työlleen.
Seurakuntatyön kehittämisen kannalta on tärkeää, ettei erityistehtäviä tarkastella erillään seurakuntatyön kokonaisuudesta. Kirkossa on tehtäviä, joissa tarvitaan erityisasiantuntijuutta, mutta asiantuntijuus tulee nähdä seurakuntayhteisön ja toiminta-alueiden yhteisenä. Erityisasiantuntijuuden tarjoaminen myös seurakuntien muiden työntekijöiden käyttöön on tärkeää, sillä yhteisö- ja verkostotyö kuuluu yhä vahvemmin jokaisen kirkon työntekijän ydinosaamiseen.
Toisaalta yhteisötyöhön ei aina ole valmiita vastauksia ja malleja. Työ on herkkää kuuntelua, arvostamista, yhdessä hyvän elämän etsimistä ja keskeneräisyyden kestämistä, oppimiselle ja muutokselle avoimena olemista.
Yhteisötyö on yhteistyötä
Seurakuntien on osoitettava jatkuvasti verkostoissaan yhteistyön merkitys ja mielekkyys. Yhteistyön muotoja tulee kehittää ja uudistaa rohkeasti yhdessä yhteisöjen kanssa ja niiden omat voimavarat löytäen. Yhteistyön edellytys on molemminpuolinen luottamus. Pienetkin katkokset tai säröt saattavat vaurioittaa yhteistyön.
Kirkon erityistehtävissä on havaittu se, kuinka suomalaisen yhteiskunnan monissa instituutioissa ja organisaatiossa lakaistaan pois hengellisyyteen ja henkisyyteen liittyvät seikat. Ikään kuin osa ihmisyydestä voisi jäädä esimerkiksi työpaikan tai koulun ulkopuolelle. Kuitenkin ihminen haluaa tulla elämänsä erilaisissa tilanteissa ja yhteisöissään kohdatuksi ja kohdelluksi kokonaisvaltaisena, saada kosketuksen arvoihinsa ja syvimpään itseensä sekä kasvaa persoonana.
Uskollisena perustehtävälle – katsaus kirkon erityistyömuotoihin 2014
Elina Juntunen
Asiantuntija, ammattikasvatus ja oppilaitostyö
Kirkkohallitus, Jumalanpalvelus ja yhteiskunta