Ekaluokkalaisen siunaus on koko perheen siirtymäriitti

Kuva: Vesa Ranta

Lapsen ensimmäinen koulupäivä hämmentää vanhempia usein ainakin yhtä paljon kuin lapsia. Yhtäkkiä pienestä on tulossa iso, jonka elämään kuuluvat kotiavaimet, suojatien ylitys ja omat ystävyyssuhteet ristiriitoineen. Koululaisten siunaustilaisuudessa kirkko saattaa lapsia ja vanhempia uuteen elämänvaiheeseen.

Lapsi- ja perhetyön pappi Elina Koiviston mukaan koululaisten siunaustilaisuudet ovat juuri sellaisia tilanteita, joita perhetyössä tarvitaan: niissä kohdataan nykyihmisen todellisia elämänkysymyksiä. Koiviston omassa seurakunnassa Paavalissa henkilökohtaisen kutsukirjeen siunattavaksi saavat kaikki kirkkoon kuuluvat seitsemänvuotiaat. Tilaisuuksiin ovat tervetulleita kaikki koulunsa aloittavat läheisineen. Etenkin esikoisen kouluun meno on perheissä iso elämänmuutos.

”Kouluun menevien perheissä ollaan syksyllä siirtymävaiheessa. Kirkko ehdottaa, että ihmiset turvautuisivat elämänmuutoksissa Jumalaan”, Koivisto sanoo. ”Toivon, että Jumalan rakkaus olisi mukana tavallisessa elämässä.  Ekaluokkaisten perheiden tullessa kirkkoon koulunalkua edeltävänä iltana ilmassa on odotusta ja jännitystä. Pappina saan olla tuomassa niihin myös rauhaa ja iloa. Sille on todellinen kysyntä. Tilaisuudessa muistutetaan, ettei lapsi ole koskaan aivan yksin”, Koivisto kuvailee.

Laululeikkejä ja enkeliheijastimia

Paavalissa tilaisuudesta on haluttu tehdä mahdollisimman ”lapsennäköinen”. Kirkossa lauletaan kaksi lastenvirttä, leikitään kaksi laululeikkiä ja katsotaan nukketeatteriesitys koulun alkamisesta. Lastenraamatusta kuullaan, kuinka Jeesus siunasi lapsia. Perheet saavat myös Tytti Issakaisen kirjan Atte ja Anna – siunausta koulutielle ja koululaiset turvakseen enkeliheijastimet.

Koivisto aikoo tämänsyksyisessä tilaisuudessa puhua myös enkeleistä ja rakkauden silmälaseista, joita tarvitaan koulussa, ettei ketään kiusattaisi. Tarjoilua siellä ei ole, sillä seurakunnassa arvellaan perheiden haluavan ajoissa nukkumaan ennen jännittävää aamua.

Lasta jännittää, äitiä hirvittää

Ensimmäistä koulupäiväänsä edeltävänä iltana 6-vuotias Joona on menossa koululaisten siunaustilaisuuteen, johon hän sai kutsukirjeen jo hyvissä ajoin kesällä. Koulun alkaminen tuntuu hänestä kivalta, mutta myös aika jännittävältä. Hän menee illalla kirkkoon mielellään, mutta toivoo, ettei tilaisuus kestäisi kovin kauaa.

”Siunaaminen liittyy siihen, että Jumala rakastaa meitä”, Joona arvelee. Illan tilaisuudelta hän odottaa ainakin pullatarjoilua ja laululeikkiä Jumalan kämmenellä. Erityisesti Joona toivoo, että saa ottaa pikkuveljen mukaan ja että tämäkin siunataan, vaikkei ole vielä menossa kouluun.

Joonan perheessä koulunaloitus tuntuu suurelta muutokselta kaikille. Se symboloi vanhemmille paitsi ajan nopeaa kulkua, myös sitä, että lapset on vähitellen päästettävä yksin maailmalle.

Seurakunta haluaa kertoa perheille ystävyyden merkityksestä ja Jumalan suojeluksesta tilanteessa, jossa lasten itsenäistyminen hämmentää.

”Eilen hän oli maailman ihanin vauva. Enää en voi seurata häntä kaikkialla, minne hän menee, vaikka haluaisin.” Sanat ovat vanhempien rukouksesta, jonka Paavalin seurakunta lähetti kutsukirjeessä tuleville ekaluokkalaisille kirkkoon kuuluville lapsille. Rukouksessa myös pyydetään lapselle suojelua, ystäviä ja onnistumisen kokemuksia.