Diakoniatyöntekijät toivovat lisää resursseja perheiden kanssa tehtävään työhön. Tämä ja monta muuta seikkaa diakoniatyön todellisuudesta selviävät diakoniabarometristä. – Kuva: Aarne Ormio.
Silläkin uhalla, että innostuneisuus vaikuttaa epäilyttävältä, uskallan hihkaista: olen innoissani diakoniabarometrista 2013! Ylpeänä haluan sen avulla kertoa diakoniatyön moninaisuudesta, innovatiivisuudesta, rohkeudesta ja herkkyydestä, traditioista ja luontaisesta uusiutumisesta.
Diakoniatyöntekijänä olen toisinaan kärvistellyt harmissani, kun diakoniatyötä ei mielestäni tunneta riittävän hyvin, toistetaan jotain 30 vuotta vanhoja mielikuvia tai muutoin puhutaan vastoin parempaa tietoa. Diakoniabarometrilla onnistuimme mielestäni antamaan välineitä tiedonpuutteen korjaamiseen.
Diakoniatyö tänään: Verkostoitunutta, vaativaa, vaarallistakin
Diakoniabarometrin avulla voi kertoa, mitä monipuolinen diakoniatyö oikeasti tarkoittaa. Kysytyistä 32 työn osa-alueesta 16 on sellaisia, mitä 80 % seurakunnista tekee vähintään jossain määrin. Voi kuvata diakoniatyöntekijöiden laajaa yhteistyöverkostoa, jossa 60 % diakoniatyöntekijöistä tekee verrattain runsasta yhteistyötä ainakin 8 eri suuntaan, näistä kärjessä sosiaalitoimen toimeentulotuki sekä oman seurakunnan muut työalat.
Diakoniabarometrissa kerrotaan arjen tason kuvauksia väestön ikääntymisen ja nuorten syrjäytymisen syistä ja seurauksista. Diakoninen vanhustyö ja perhetyö olivat myös kirkkaasti kärjessä, kun kysyttiin, mihin diakoniatyön muotoon kohdistuu seurakunnassasi eniten lisäämistarvetta.
Mitä työtä tehdään ja mitä pitäisi tehdä enemmän? Lähde: Diakoniabarometri 2013.
Vaikka diakoninen vanhustyö on jo nyt mittavaa, riittämättömyys vaivaa, tarve on tekijöitä runsaampi. Diakoninen perhetyö ei ole vielä suunnattoman laajaa, mutta siihen on toivottu enemmän käsiä ja aikaa jo ensimmäisistä diakoniabarometreista saakka. Jotta tälle jäisi aikaa, jostain pitäisi uskaltaa luopua tai muutoin järjestää asiat toisin. Tässäpä pähkinä purtavaksi, miten sen teemme?
Barometri kertoo myös, että diakoniatyö turhan usein kuormittaa ja on jopa vaarallista. Puolet diakoniatyöntekijöistä kertoo työn kuormittavan usein ja viidesosa on itse joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Kaksi kolmesta kertoo epäasiallisesta kohtelusta työtovereiden taholta, lähes yhtä moni asiakkaiden taholta ja kolmannes esimiehen taholta. Siitä huolimatta diakoniatyöntekijät, nuo uskosta ja huumorista iloa ja voimavaroja ammentavat sielunhoitajat, kuvaavat diakoniatyötä kiinnostavana, luovana ja merkityksellisenä työnä, jossa saa laajasti hyödyntää osaamistaan ja toteuttaa ideoitaan.
Diakoniabarometri eilen ja tänään
Diakoniabarometrilla on uljas historia alkaen vuodesta 1999. Tämän(kin) diakoniaidean alkujuurina olivat Kimmo Saares, Sakari Kainulainen ja Mikko Malkavaara. Kautta vuosien on ollut henkilöitä, jotka haluavat tietää lisää diakoniasta tutkimuksen keinoin. Sittemmin tätä asiaa edistämään perustettiin Diakonian tutkimuksen seura.
Vuodesta 2005 alkaen diakoniabarometri on liittynyt läheisesti Diakoniatyöntekijöiden päiviin. Viimeiset kaksi barometria on toteutettu sopimuksellisesti yhteistyöllä kolmen tahon kesken: Diakonian tutkimuksen seura (DTS), kirkkohallituksen diakoniasta vastaava yksikkö (KDY -> KDS) sekä Diakoniatyöntekijöiden Liitto (dtl). Tahojen edustajat sekä kulloinkin valittu tutkija muodostavat työryhmän diakoniabarometria toteuttamaan.
Jyväskylän Diakoniatyöntekijöiden päivillä julkaistun diakoniabarometrin tutkija Jouko Kiiski Itä-Suomen yliopistosta teki huikean hienon työn barometrin tulosten analysoinnissa ja raportoinnissa. Kiisken laatima diakoniabarometrin raportti on ladattavissa Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuissa ja barometrin esittelykalvomme löytyvät Diakoniatyöntekijöiden päivien verkkosivuilta.
Tutkimus todellisuuden peilinä
Tutkimus on aina kiehtovaa, ainakin tutkijalle itselleen. Lentoon tutkimus lähtee kun sitä hyödynnetään. Kun todellisuutta tarkastellaan tutkimuksen kanssa rinnakkain, työtä suunnataan ja jalostetaan, havaittuihin epäkohtiin puututaan, kirjatuista onnistumisista iloitaan.
Diakoniabarometri antaa runsaan ja värikkään kuvan diakoniatyöstä toteutettuna eri tavoin eri puolilla Suomea. Silti se on parhaimmillaankin vain peili. Todellisuus on aina monimuotoisempi ja moniulotteisempi.
Monessa kohtaa barometri kertoo runsauden sanoin määrällisesti suurista asioista. Kiinnostavia ovat myös ne pienemmät, marginaalisemmat, ne mitkä eivät vielä tai ehkä koskaan ole diakonian valtavirtaa.
Tätä peiliä voi hyvin käyttää selventämään kuvaa oman seurakunnan diakoniatyöstä. Mikä meillä on samoin ja mikä toisin kuin tuossa valtakunnallisessa näkymässä?
Toivon diakoniabarometrin äärelle uteliasta ja rohkeaa mieltä!
Titi Gävert
Kirkon diakonia ja sielunhoito