Ystävyyden liitto

Ryhmä ihmisiä muumitalon edessä.

Turussa järjestettiin 6.9.–8.9.2022 Pohjoismainen kirkon kehitysvammaistyön konferenssi. Tilaisuus kokosi Turun kristilliselle opistolle vajaa neljäkymmentä saavutettavuuden ja vammaisuuden saralla työskentelevää kirkon työntekijää Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja ensimmäistä kertaa saavutettavuuden merkeissä Grönlannista ja Färsaarilta.

Päivien aikana esiteltiin ja jaettiin eri maissa olevia käytäntöjä, käytiin syvällisiä teologisia keskusteluja vammaisuuteen liittyen, pidettiin jumalanpalveluksia ja kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja.

Päivien pääluennoitsija oli teologian tohtori Carolin Ahlvik-Harju. Ahvlik-Harju luennoi ystävyyden teologisesta merkityksestä ja peilasi sitä vammaisten kanssa yhdessä toimimiseen yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi. Ahlvik-Harju toteaa, että oppimisessa rakastamaan ja ystävystymään erilaisen ihmisten kanssa, ei ole kyse hyvien tekojen tekemisestä niille, joilla on erityistarpeita. Oppia rakastamaan ja ystävystymään erilaisten ihmisten kanssa vaatii oivalluksen, että me kaikki ihmiset olemme rikkinäisiä, haavoittuvia ja tarvitsemme toisiamme.

Usein yleisessä keskustelussa toimintarajoitteisilla henkilöillä ajatellaan olevan haavoittuvuus, jonka yhteiskunta pyrkii kompensoimaan määrittämällä henkilöt ihmisiksi, joilla on erityistarpeita. Tahattomat institutionaalisen tason järjestelyt, jotka perustuvat käsitykseen ”erityistarpeista”, pyrkivät vahvistamaan yleistä uskoa, että haavoittuvuus olisi kategorinen ero, joka koskisi vain tiettyä ryhmä ihmisiä. Ei ole. Haavoittuvuus on luontainen ihmisen tila. Ihmiset sellaisenaan ovat haavoittuvia. Meidän kaikkien haavoittuvuus ja tarvitsevuus ja arvottomuus ilmentää perimiltään Jumalan läsnäoloa ja sitä, että tarvitsemme kaikki Jumalaa.

Carolin Ahlvik-Harju esitteli luentonsa yhteydessä ystävyyden liiton teesinsä. Tavoitteena on toimia kohti sosiaalista muutosta, jossa kirkko on aidosti kaikille, ja jossa ystävyyssuhde vammattomien ja vammaisten ihmisten välillä on todellisuutta.

Nämä teesit ovat vapaasti suomennettuja ja mahdollista jokaisen ottaa käyttöön omassa elämässään toimissaan jo tänään. Ryhdy siis liittoutumaan vammaisten ihmisten kanssa ystävyyden merkeissä!

1. Älä odota, että vammaiset tulevat luoksesi – mene heidän luokseen

Etsi heitä, puhu heille, syö heidän kanssaan, ystävysty heidän kanssaan! Jos he eivät voi puhua, kerro heille tarinoita. Jos he eivät kuule, näytä heille kuvia. Pidä heidän kädestään, jos he antavat. Laula yhdessä. Rukoile yhdessä. Tanssi yhdessä. Lue yhdessä. Ole yhdessä.

2. Vahvista vammaisten ihmisten ääni yhteiskunnassa ja kirkossa

Kysy heiltä, rukoilevatko he, ja miten. Kysy heiltä, kuinka he tuntevat olevansa rakastettuja ja arvostettuja. Kysy heiltä, miltä heistä kirkko tuntuu tilana. Kysy heiltä, haluavatko he olla osa kirkon toimintaa. Kysy heiltä, mistä he haaveilevat. Kerro heille, että heillä on merkitystä. Kuuntele.

3. Etsi vaihtoehtoisia näkökulmia vammaisuuteen liittyen asioiden suhteen

Vammaisuuteen ja saavutettavuuteen ei ole yhtä näkökulmaa. Näkökulmia on monia. Kasvata tietoa, ja laajenna horisonttiasi vammaisuuden erilaisissa ilmaisuissa. Lue.

4. Puhu ääneen ja puutu

Kun kuulet syrjivää kieltä vammaisuudesta tai kohtaat väheksyvää tai kiusaavaa käyttäytymistä, puutu siihen! Kun joku vähättelee työtäsi tai vammaisten roolia kirkossa, sano siitä ja vastusta sitä!

5. Arvioi periaatteesi

Tapa, jolla teemme asioita kirkossa, on seurausta pitkästä perinteestä. Perinne on kuitenkin itsessään joiltain osin muokattavissa. Kun ihmiset, jotka eivät ole koskaan olleet tunnustettu osa kirkkoa, tunnustetaan ja hyväksytään, se tulee muuttamaan väistämättä myös teologiaa, käytäntöjä ja perinteitä. Sinä voit haastaa ja muuttaa perinteitä.

6. Tee surusta näkyvää ja merkityksellistä

Surullisuus on luontaista ihmisten elämässä myös silloin, kun elämää ei ole vielä eletty, tai jos elämä ei ole osoittautunut sellaiseksi, mitä ihminen on siltä toivonut. Suremme sitä, mikä on tärkeää ja arvokasta. Me suremme sitä, mikä on kadonnut. Salli vammaisuuteen liittyvä suru. Puhu siitä. Itke sen vuoksi. Istu sen rinnalla. Jaa se.

7. Ole koko keho

Kristillisessä perinteessä kirkkoa kuvataan ruumiiksi. Jos rakennamme yhteisöä kristillisessä kontekstissa, se tarkoittaa kehon jokaisen osan tunnistamista. Se tarkoittaa jokaisen osan näkemistä yhdessä ja erikseen. Se tarkoittaa jokaisen osan arvostamista. Se tarkoittaa kunkin osan tarkoituksen tunnustamista. Tuo esille vammaisten ihmisten merkitys.

8. Verkostoidu ja ole liittolainen

Keskustele vammaisuuteen, teologiaan ja kirkkoon liittyvistä kysymyksistä ystävien, puolestapuhujien, kollegoiden ja liittolaisten kanssa. Jos joku näyttää joskus työntyvän marginaaliin ja sivuraiteille, sen ei tarvitse sitä olla. Tee vammaisuus osaksi normia tekemällä se näkyväksi. Tukekaa toisianne. Auttakaa toisianne. Kannustakaa toisianne.

9. Anna asioiden viedä aikaa

Muutos vie aikaa. Ystävyys vie aikaa. Et voi nopeuttaa suhteita ja yhteisön rakentamista. Sinä et voi kiirehtiä rakkautta. Hengitä. Ole paikallaan. Sitoudu hidastamaan. Rakenna luottamusta.

10. Ihmisen identiteetti muotoutuu suhteessa toiseen – ole suhteessa

Ihmisyys rakentuu suhteessa. Ihmisen identiteetti muotoutuu suhteessa. Ei ole ”minua” ilman ”meitä”. Suhteesi määrittelevät henkilöllisyytesi. Ystävystyminen vammaisten ihmisten kanssa ei vain laajenna heidän identiteettiään, tarkoitusta ja paikkaa maailmassa, vaan se laajentaa sinun identiteettiäsi, tarkoitusta ja paikkaa maailmassa.

Ystävysty niiden ihmisten kanssa, jotka ovat erilaisia kuin sinä.

Katri Suhonen, saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija PsT, Kirkkohallitus
Carolin Ahlvik-Harju, TT, Diakonissalaitoksen Romaniportti-hankkeen projektipäällikkö

Kuva on otettu Pohjoismaisessa kirkon kehitysvammaistyön konferenssissa Turussa syyskuussa 2022.

022.

Kommentit koskien kirjoitusta: “Ystävyyden liitto

Kyseisen artikkelin kommentointi on sulkeutunut.