Työssäni Kirkon keskusteluavussa ja aikaisemmin vanhusten parissa olen tutustunut yksinäisyyteen. Olen oppinut jotain sen monipuolisuudesta, haastavuudesta ja tuskasta, jota se voi ihmisen elämään aiheuttaa. Kenties työni pysäyttävimpiä hetkiä, on ollut tavata vanhus, joka kertoi juttelevansa viherkasveille, jotta ei unohtaisi miten toisen ihmisen kanssa keskustellaan.
Yksinäisyys ilmiönä
Yksinäisyys on ilmiönä monitasoinen. Yksinäisyys on tunne, joka kuuluu elämän vaiheisiin jokaisella. Yksinäisyys on yksityinen kokemus ja omakohtaista, ei-toivottua yksin olemista. Kokemuksena se on henkilökohtainen, ja sitä ei voi kukaan ulkopuolinen määrittää. Yksinäisyys on tunneperäinen reaktio tyydyttämättömään sosiaalisen kontaktin tarpeeseen. Yksinäisyydestä ei oma-aloitteisesti mielellään puhuta, sillä se koetaan helposti yksityisasiana.
Sosiaalinen verkosto ja yksinäisyys
Ihmisellä saattaa olla hyvä sosiaalinen verkosto, mutta siitä huolimatta tuntee itsensä yksinäiseksi. Toisaalta on ihmisiä, joilla on heikko sosiaalinen verkosto, mutta joita yksinäisyys ei vaivaa. Sosiaalisen verkoston laajuus ei ennusta yksinäisyyttä, vaan keskeistä on se, tyydyttävätkö yksilön sosiaaliset suhteet hänen yhteenkuuluvuuden tarpeensa ja kokeeko hän sosiaalisen ympäristönsä merkitykselliseksi.
Yksinäisyyteen liittyvät tunteet
Yksinäisyys leimaa, luo epäonnistumisen tunnetta ja häpeää. Yksinäisyyteen liittyy tarkoituksettomuuden ja alemmuuden tunteita, ikävystymistä, itseluottamuksen menetystä ja syrjäytymisen kokemusta. Yksinäisyys tuntuu ahdistavalta ja pahalta, omasta epäonnistumisesta johtuvalta häpeältä ja siltä, että itsellä ei ole merkitystä. Yksinäisyys on subjektiivista, ja sen vuoksi joku voi kokea valtavaa yksinäisyyttä yhteisössä, jossa kukaan muu ei tunne itseään yksinäiseksi.
Yksinäisyys ja terveys
Yksinäisyys on pitkittyessään elimistölle kuluttava stressitila ja heikentää koettua hyvinvointia. Sen on todettu olevan yhteydessä fyysiseen sairastavuuteen. Yksinäisyyden pitkittyessä tulee mukaan vaikeampia psykososiaalisia ongelmia, kuten pelkoja, masennusta, psykoottisuutta ja itsetuhoisuuttaa. Yksinäisyys voi lisätä sairastuvuutta, masentuneisuutta, aloitekyvyttömyyttä, tulevaisuuden pelkoa, eristäytymistä kotiin, sosiaalisia pelkoja ja päihteiden käyttöä.
Tilanteiden tulkinta
Yksinäiset ja ei-yksinäiset tulkitsevat sosiaalisia tilanteita eri tavoin. Yksinäiset kokevat sosiaalisen ympäristön uhkaavana useammin kuin ei-yksinäiset. Yksinäiset myös tulkitsevat sosiaaliset tilanteet useammin riskipitoisina, mikä johtaa erilaiseen käyttäytymiseen sosiaalisissa tilanteissa. Se vaikeuttaa yhteyden muodostumista muihin ihmisiin. Pelko estää juuri sen, mikä voisi saada pelon hälvenemään: ihmiskontaktit.
Emotionaalinen yksinäisyys
Emotionaalisesti yksinäiseltä puuttuu aidosti läheinen ihmissuhde. Emotionaalisen yksinäisyyden syyt voivat olla syvällä ihmisen elämässä. Merkityksellisten ja luottamuksellisten ihmissuhteiden puuttuminen johtaa emotionaaliseen yksinäisyyteen. Emotionaaliseen yksinäisyyteen liittyy pidemmän päälle haitallisia asioita, kuten voimakkaita levottomuuden ja ahdistuksen tunteita. Sillä voi olla yhteyttä mielenterveydellisiin ongelmiin. Emotionaalista yksinäisyyttä voi kokea myös läheisissä ihmissuhteissa.
Sosiaalinen yksinäisyys
Sosiaalinen yksinäisyys syntyy, kun ihmisellä ei ole hyvin toimivia ja sosiaaliset tarpeet täyttäviä verkostoja. Ihminen kokee itsensä poissuljetuksi ja ulkopuoliseksi. Sosiaalinen yksinäisyys on sosiaalisen integraation puutetta ja siihen liittyy toive päästä osaksi yhteisöä.
Tilapäinen yksinäisyys
Tilapäinen yksinäisyys tarkoittaa ohimeneviä yksinäisyyden kokemuksia. Nämä ovat kaikista yleisimpiä yksinäisyyden kokemuksia. Tämän kaltainen yksinäisyys liittyy erilaisiin muutoksiin ja kriiseihin, kuten sairastumiseen, leskeytymiseen tai työpaikan menetykseen. Monasti muutokseen sopeudutaan ajan myötä hyväksymällä tapahtuma tai toimimalla siten, että menetys tulee korvattua.
Tilapäisestä yksinäisyydestä voi muodostua elämän pituinen ahdistava olotila. Yksinäisyyden jatkuttua pitkään se muuttaa ihmisen omasta toiminnastaan ja onnistumisistaan tekemiä tulkintoja itseään suojelevista tuhoaviksi, vahvistaa kielteisiä ja heikentää myönteisiä tunteita. Tilapäinen yksinäisyys on intensiivisempää kuin krooninen yksinäisyys, koska se johtuu elämänmuutoksesta ja sisältää kokemuksen menetyksestä. Sen takana on jokin tietty tapahtuma. Sen yli voi päästä etsimällä uusia ihmisiä elämäänsä. Toisinaan menetyksen kokemus voi olla niin voimakas, että uusien ihmissuhteiden luominen on käytännössä mahdotonta.
Krooninen yksinäisyys
Krooninen yksinäisyys näyttää olevan sisäsyntyistä, koska ulkoisilla tekijöillä on niin vähän vaikutusta siihen. Pitkittynyt yksinäisyys muuttaa ihmisen käsitystä itsestään. Se mikä on ollut mukavaa, muuttuu epäilyksi, epäily peloksi ja pelko itseä suojaavaksi tulkinnaksi. Tulkinta muuttuu ennen pitkää välttelyksi ja välttely itseä eristäväksi tavaksi toimia. Tulkinnat yksinäisyyden syistä kääntyvät itseä vastaan: minussa on jokin vika, olen epäonnistunut. Yksinäisyyden kehä ylläpitää ja vahvistaa yksinäisyyttä. Siitä muodostuu kehäpäätelmä, jossa yksinäisyyteen ei ole olemassa ulospääsyä.
Yksinäisyyden lievittäminen Kirkon keskusteluavussa
Yksinäisyydestä on mahdollista päästä irti. Tärkeää olisi keskittyä niihin pieniin askeleisiin, ajatuksiin ja onnistumisiin, joita arjesta on löydettävissä. Kirkon keskusteluavussa pyrimme saamaan ihmiseen huomaamaan nämä askeleet ja sitä kautta saamaan elämäänsä toivoa. Toivon löytyminen on hyvin keskeistä sielunhoidossa ja meidän toiminnassamme.
Riitta Räsänen
Kirkon keskusteluavun toiminnanjohtaja
Kirkko Turussa ja Kaarinassa
(kuva: Timo Jakonen)