Työnteko on parasta oppimista

Perjantaina 29.10.2021 järjestimme kirkon työelämän kehittämishankkeen päätöstilaisuuden. Olimme saaneet yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa paikalle monipuolisen puhuja- ja keskustelijajoukon.

Kun koko hankkeen teemana oli Tulevaisuuden työelämä tehdään yhdessä – tavoitteena kestävän työelämän tiekartta, oli ymmärrettävää, että alustajat ja panelistit tarkastelivat työelämää näiden tavoitteiden näkökulmasta. Kaksituntisessa seminaarissa nousi esiin hyvin monenlaista ajatusta ja näkemystä. Seuraavassa esitän muutaman omaan takaraivooni jääneen huomion ja ehkä edelleen kehitänkin niitä hiukan.

Työministeri Tuula Haatainen nosti vahvasti esiin jatkuvan oppimisen teeman. Aiemmin samasta asiasta puhuttiin ”elinikäisenä oppimisena”. Itselleni jatkuva oppiminen juuri työtä tehden on itsestäänselvyys. Jos jokainen pysähtyy miettimään vaikka yksittäistä työpäiväänsä suhteessa tilanteeseen, että jäisi kotisohvalle makaamaan, ymmärtää heti, että töissä oppii väkisin – ilman, että siellä olisi jokin koulutus tai kehittämishanke meneillään. Ja toisaalta maailma muuttuu ja teknologia etenee niin hurjaa vauhtia, että useimpien meistä on opittava konkreettisestikin jotain uutta päivittäin. Tämä on haastavaa, josta päästäänkin helposti kysymykseen, miten kukaan jaksaa päivästä päivään omaksua uutta.

Perjantaina koin itse tietyn pienimuotoisen älynväläyksen ajatuksesta, jossa yhdistin jatkuvan oppimisen ja kokeilukulttuurin. Niinhän lapsetkin tekevät oppiessaan esimerkiksi kävelemään. Yleensä emme opi kertaheitolla mitään, vaan pitää opetella, kokeilla ja hahmottaa melko tarkkaan, mitä on tekemässä, jotta uusi asia, toimintamalli tai ajatus olisi aidosti omaksuttu. Ja tämä on luonnollisesti pitkän päälle melko uuvuttavaa. Ja tässä voi perimmiltään olla kyse myös työuupumuksen ja erilaisten mielenterveyteen liittyvien työstä johtuvien haasteiden äärellä. Kuvittelemme, että jatkuva oppiminen on jotain, mitä kaikki muut tekevät luonnostaan, helposti ja ilman virheitä. Mutta näinhän ei tietenkään asia ole, vaan meidän pitäisi hahmottaa oppiminen kokeiluina, joissa saa ja on aivan ymmärrettävää myös epäonnistua. Ja tämän ymmärtämiseen tarvitaan koko työyhteisön tukea ja luottamusta.

Aivotutkija professori Minna Huotilainen toi esitelmässään esiin nykytyöelämän hektisyyden ja erityisesti keskittymisen keskeytysten vaarat. Samoin hän toisti tietyt itsestäänselvyydet, jotka vain niin helposti arjessa unohtuvat, eli että selkeä päivärytmi (lepo, työ, säännöllinen ruoka ja liikunta) auttaa kaikessa jaksamisessa. Ilmeni myös, että käveleminen on aidosti ja tutkitusti parasta liikuntaa aivoille. Vahva suositus vaikka kävellen pidettyyn kehityskeskusteluun.

Kirteko-hanke päättyy – työelämän kehitys jatkuu

Kirteko-hankkeemme on päättymässä tämän vuoden loppuun, mutta toki työelämä kehittyy, vaikka jokin hanke päättyisikin. Kirkon työmarkkinalaitoksessa me yritämme kehittää viestinnällistä osaamistamme muun ohessa siten, että jaamme relevanttia ja ajantasaista tietoa kaikille kirkon työpaikoille asioista, joita on paljon tutkittu ja jotka liittyvät erityisesti työssäjaksamiseen ja työkykyjohtamiseen. Tätä tutkimusta ja pohdintaa tehdään lukuisissa organisaatioissa, mm työturvallisuuskeskuksessa, työturvallisuuslaitoksessa ja KEVAssa. Ajattelen, että KiT:n rooli näissä kysymyksissä on ohjata halukkaita merkitsevän tiedon äärelle, koska kuten monessa muussakin asiassa, pyörää ei kannata joka paikassa keksiä uudelleen.

Tähän lopuksi muistutan, että kirkon työntekijöillä ja kaikilla kirkon työyhteisöllä on toukokuun 2022 loppuun asti mahdollisuus oppia ”tulevaisuuden työelämätaitoja” Filosofian Akatemian verkkokoulutuksesta, joka löytyy tästä osoitteesta.

Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet kehittämään itseään ja työyhteisöään hyvinvoivaksi ja aikaansaavaksi. Sellaisessahan meistä jokainen työskentelee mielellään.

Seminaarimme tallenne on katsottavissa kahden viikon ajan.