Luterilaiseen maailmanliittoon kuuluu tällä hetkellä 148 jäsenkirkkoa, jotka edustavat noin 77 miljoonaa luterilaista eri puolella maailmaa. Luterilaisen maailmanliiton historia antaa mielenkiintoisen näkökulman globaalin luterilaisuuden kehitykseen.
Noin sata vuotta sitten yli 90 % maailman luterilaisista asui Euroopassa. Tänä päivänä puolet maailman luterilaisista asuu Euroopan ulkopuolella. Jäsenmäärältään suurimmat luterilaiset kirkot sijaitsevat itäisessä Afrikassa.
Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa suurempia luterilaisia kirkkoja on Etiopian ja Tansanian lisäksi paitsi Ruotsissa ja Tanskassa myös Indonesiassa ja Madagaskarilla. Euroopan ulkopuolella luterilaiset kuuluvat yleensä jollain tavalla kristittyyn vähemmistöön. Niissäkin maissa, joissa kristityt ovat enemmistönä, luterilaisia on vain pieni osa kaikista kristityistä.
Maailmanlaajan luterilaisuus onkin hyvin monimuotoinen ja moniulotteinen toisiinsa yhteydessä olevien kristittyjen yhteisö. Eräänlaisena Luterilaisen maailmanliiton ajatuksellisena periaatteena voisi pitää 1970–80-lukujen vaihteessa presidenttinä toimineen Josiah Kibiran toteamusta: ”Ei ole niin suurta ja rikasta kirkkoa, ettei se olisi riippuvainen toisten kirkkojen lahjoista; ei ole niin pientä ja köyhää kirkkoa, ettei se voisi rikastaa toisia.”
Uusi pääsihteeri aloittaa marraskuussa
Marraskuun alussa Luterilaisen maailmanliiton johdossa tapahtuu muutoksia, kun pääsihteerin tehtävässä aloittaa virolainen Anne Burghardt. Anne Burghardtin valinta kuluneena kesänä oli monella tavalla merkittävä. Hän on ensimmäinen Luterilaisen maailmanliiton kohta 75-vuotisessa historiassa tehtävään valittu itäisen Euroopan kirkon edustaja ja ensimmäinen tehtävään valittu nainen. Anne Burghardt vieraili Suomessa lokakuun puolessa välissä tapaamassa kirkon sekä Luterilaisen maailmanliiton suomalaisten kumppanijärjestöjen, Kirkon ulkomaanavun, Suomen lähetysseuran ja Sansan, edustajia.
Suomessa vieraillessaan Anne Burghardt korosti maailmanlaajan luterilaisuuden merkitystä niin Luterilaisuuden historiassa kuin tänäkin päivänä. Koko Luterilaisen maailmanliiton historian ajan sen toimintaa ovat ohjanneet neljä perusajatusta: pakolaisten ja heikommassa asemassa olevien auttaminen, yhteinen ekumeeninen vuorovaikutus, yhteinen teologinen työskentely ja yhteinen kirkon missionaarisuuden toteuttaminen.
Nykyään työ pakolaisten ja heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi toteutuu Luterilaisessa maailmanliitossa hajautetusti kahdessakymmenessä maassa toimivien ohjelmien kautta. Näissä ohjelmissa työskennellään erityisesti toimeentulon mahdollisuuksien vahvistamiseksi sekä turvallisten ympäristöjen rakentamiseksi. Paikallisia ohjelmia sekä niihin liittyviä kansainvälisiä tukitoimia johdetaan ja koordinoidaan Luterilaisen maailmanliiton toimistosta Genevestä käsin.
Luterilaisen maailmanliiton kautta koordinoidaan myös kansainvälisen tason ekumeenisia vuoropuheluita. Tällä hetkellä Luterilainen maailmanliitto on mukana ekumeenisissa vuoropuheluissa ortodoksisten kirkkojen, helluntailaisten, Katolisen kirkon sekä Anglikaanisen kirkon kanssa. Lisäksi ekumeenista yhteistyötä tehdään Reformoitujen kirkkojen kirkkoyhteisön kanssa. Suomessa ehkä tunnetuin Luterilaisen maailmanliiton kautta käyty ekumeeninen vuoropuhelu liittyi kaksikymmentä vuotta sitten allekirjoitettuun Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista -asiakirjaan.
Luterilainen maailmanliitto koordinoi myös yhteistä teologista työskentelyä. Viimeisien vuosien aikana työskentelyn teemoina ovat olleet muun massa luterilaiseen identiteettiin, tai oikeammin luterilaisiin identiteetteihin, globaaliin kirkkojen yhteisöön sekä teologiseen koulutukseen liittyvät kysymykset. Näihin ja muihin teemoihin liittyvää runsasta teologista aineistoa on saatavilla Luterilaisen maailmanliiton verkkosivuilla. Yksi keskeisimmistä tämän hetken hankkeista liittyy korkeatasoiseen ja saavutettavaan teologiseen koulutukseen.
Kirkon missionaarisuuden tukemisessa on viimeisinä vuosia keskitytty kirkkojen johtajuuden ja rakenteiden vahvistamiseen, diakonisen työn ja nuorisotyön tukemiseen sekä kirkkojen kestävään tulevaisuuteen. Luterilaisen maailmanliiton kautta tuetaan paikallisia kirkkoja ja paikallisten kirkkojen omia hankkeita. Lisäksi Luterilainen maailmanliitto edistää sekä paikallisesti että kansainvälisellä tasolla ihmisoikeuksien toteutumista, uskontojen välistä vuoropuhelua ja rauhaa sekä sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta ja yhteisten vastausten löytämistä ilmastokriisiin.
Korona on vaikuttanut myös Luterilaisen maailmanliiton toimintaan
Covid 19-pandemialla on ollut merkittävä vaikutus Luterilaisen maailmanliiton ja sen jäsenkirkkojen toimintaan. Kansainvälisellä tasolla monet oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset ovat nousseet entistä selkeämmin esiin. Vaikka Suomen näkökulmasta esimerkiksi matkustaminen näyttäytyy jo nyt melko turvalliselta, suurimmassa osassa maailmaa näin ei vielä ole. Tästä syystä esimerkiksi Luterilaisen maailmanliiton päätöksiä tekevä elin eli neuvosto ei edelleenkään voi kokoontua kasvokkain. Emme voi kokoontua yhteen niin kauan kuin kaikki eivät pääse paikalle.
Koronapandemia on herättänyt aivan uudella tavalla kysymyksiä siitä, mitä on olla kirkko. Kysymys on moniulotteinen ja pitää sisällään niin kansainvälisen solidaarisuuden teemoja kuin vaikkapa kysymyksen virtuaalisista jumalanpalvelusyhteisöistä. Maailmanlaajan yhteisön yksi keskeisimmistä kysymyksistä onkin, miten kukin kirkko yhtäältä toimii itsenäisenä kirkkona omassa ympäristössään, mutta samalla sitoutuu vastuullisesti kaikkiin muihin maailmanlaajan yhteisön kirkkoihin.
Tallenne Anne Burghardtin vierailusta on saatavilla myöhemmin.
Seuraava Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous järjestetään 13.–19. 9.2023 Puolassa.
Minna Hietamäki
asiantuntija, lähetysteologia, Kirkon lähetystyön keskus