Aloitin työkierrossa rippikoulutyössä marraskuussa, ja nyt leirin ja konfirmaation jälkeen työkiertoni on tullut päätökseen. Olen toiminut rippikoulutyössä siis oman työni ohella, matkannut yhden rippikouluryhmän kanssa ensimmäisestä tapaamisesta aina konfirmaatioon saakka henkilöstöpäällikön työni ohessa.
Rippileiri ja konfirmaatio
Tämä koko matka on ollut suurta ihmettelyn ja oppimisen aikaa, mutta en silti varmasti osannut arvata, mikä tunteiden vuoristorata rippileiri tulee olemaan. Rippileirin aikana sain matkata omasta lapsuudesta nykyhetkeen, ilosta suruun ja tunteesta toiseen. Rippileiri nosti pintaan monia ajatuksia omasta lapsuudestani ja rippikouluajastani ja matkastani tähän hetkeen. Toivon, että samalla pystyin olemaan turvallinen aikuinen myös rippikoululaisille heidän matkallaan. Toivon myös, että pystyimme työntekijöinä luomaan nuorille sellaisia muistoja tästä ajasta, joita he aikuisena hymy huulilla muistelevat.
Myös konfirmaatiossa oli suuria tunteita. Sain olla siunaamassa näitä upeita nuoria ja jakamassa heille ehtoollista. Miten kiitollinen olinkaan, että sain olla jakamassa tätä heidän tärkeää elämänvaihettaan heidän kanssaan. Ja miten tärkeä elämänvaihe tämä oli minullekin. Konfirmaatio oli minulle myös luopumisen aikaa, sillä sinä päivänä luovuin tehtävistäni rippikoulutyössä sekä näistä nuorista. En tiedä tulevatko tiemme kohtaamaan enää milloinkaan.
Tavoitteiden toteutuminen
Ensimmäisessä blogikirjoituksessani kirjoitin työkierron tavoitteista. Kirjoitin, että työkierron tavoitteena on yleensä osaamisen kehittäminen, mutta myös ymmärryksen lisääminen toisista työaloista ja toisten työntekijöiden työstä sekä yhteistyön lisääminen eri työalojen ja alueiden välillä. Ainakin omalta osaltani voin todeta, että nämä tavoitteet ovat toteutuneet. Vaikka luulee tietävänsä asioista paljonkin, vasta käytännön kysymysten edessä huomaa puutteet omassa ymmärryksessään. Ja kuitenkin tiedostan myös sen, että minulla on kokemus vain yhdestä rippileiristä, se ei riitä tuomaan ymmärrystä koko rippikoulutyöstä.
Ymmärrykseni lisääntyi erityisesti työntekijöiden välisen yhteistyön tärkeydestä, samoin tukitoimintojen ja hengellisen työn yhteistyön tärkeydestä. Rippileiri on oma pieni maailmassa, jossa jokaisen palasen on toimittava yhteen saumattomasti. Jokainen työntekijä toimii työnsä ohella nuorten kasvattajana ja jokainen vaikuttaa leirin ilmapiiriin.
Työkierto on antanut minulle paljon ja sen myötä muutama asia tulee seurakunnassa varmasti muuttumaan. Työkierrosta on ollut hyötyä minulle itselleni, mutta varmasti myös rippikoulutyölle ja seurakunnalle kokonaisuudessaan. Voin suositella työkiertoa kaikille, mutta erityisesti esimies- tai muuten johtavassa asemassa oleville henkilöille. Työkierrosta saa apua ja tiedon tuomaa tukea päätösten tekemiseen.
Hukasta pysyn kaukana
Jokaisella rippileirillä muodostuu varmasti omat sisäpiirivitsinsä, joita kukaan ulkopuolinen ei välttämättä ymmärrä, vaikka kuinka yrittäisi selittää. Meidän leirimme vitsistä muodostui jotain suurempaa, sillä siinä on tärkeä sanoma:
”Jos olisin tähti, kuuluisin, lahjakkain, ylivoimaisin. Mutta minulla ei olis rakkautta, olisin hukassa. Jos voittaisin lotossa, ostaisin vain parasta. Mutta minulla ei olis rakkautta, olisin hukassa. Hukassa ei ole valoja. Hukassa ei hyvää toivota. Hukassa ei iloita, hukasta pysyn kaukana. Jos kaikesta kaiken tietäisin, osaisin muita paremmin. Mutta minulla ei olis rakkautta, olisin hukassa. Vaikka olisin tyyppi mukavin, seurassa nauraa jaksaisin. Mulla minulla ei olis rakkautta, olisin hukassa. Hukassa ei ole valoja. Hukassa ei hyvää toivota. Hukassa ei iloita, hukasta pysyn kaukana.” (Hukassa, san. Mikko Harjunpää)
Näiden sanojen myötä kiitän myös teitä lukijat, että olette kulkeneet tätä matkaa minun kanssani.
Heli Lavila
henkilöstöpäällikkö
Seinäjoen seurakunta