Tammikuisena perjantaina Seurakuntien talon Engel-saliin kokoontui iso joukko seurakuntatyön ammattilaisia keskustelemaan päihdesurusta. Minä muiden joukossa.
Päihdesuru on tullut minua lähelle kehittäjän työssäni Sininauhaliitossa, jossa kohtaan muun muassa päihteistä riippuvaisia, toipuvia, toipuneita ja päihteitä käyttävien läheisiä.
Olen saanut ollut antoisalla ja hiljentävällä matkalla. Olen pyrkinyt kohtaamaan jokaisen ihmisen ja tilanteen sellaisenaan. Reitillä minua on kantanut kokemus paitsi pyhän läsnäolosta myös usko siihen, että kukaan meistä ei ole pelkästään ongelmiensa määrittämä. Ihmisessä on aina paljon tervettä ja ehjää, jos se saa tulla esiin.
Päihteiden täyttämässä maailmassa suru on syvää todellisuutta. Se on ihmisessä kuten monet kehomme aistimukset ovat. Ei ole yhtä tyypillistä surutarinaa. Jokainen kertoo lopulta oman tarinansa. Vain sen kanssa voi jatkaa elämää.
Hengellisyys surussa on merkinnyt minulle tilaa kuulla elämää, sen isoja kysymyksiä sekä suhdetta transsendenttiin menetyksen äärellä, jonka ihminen itse sanoittaa. Siinä eletty peilautuu omiin kokemuksiin, ei yleisiin viisauksiin.
Turvan etsiminen surussa osoittaa monin paikoin vajavaiset kykymme pysähtyä, kun lähimmäinen sitä eniten tarvitsee. Joskus turva on selkeäsanainen viesti siitä, että suru saa olla tässä ja nyt.
Ei-tietämisen tie
Ristin Johannes sanoo: saadaksemme sen tiedon, jota meillä ei ole, on kuljettava ei-tietämisen tietä.
Ei-tietämisen tiellä jokainen on oman tiensä kulkija. Sillä tiellä on mahdollisuus liittyä toisiin ihmisiin sekä ottaa Jeesus Kristus yhdeksi matkakumppaniksi. Vuorta riittää valloitettavaksi ja maisemaa hämmästeltäväksi.
Surusta on kirjoitettu paljon. Silti siihen ei ole käsikirjaa. Turvallisessa seurassa olo voi kuitenkin olla siedettävämpi. Suru on ihmeellisellä tavalla kannettua ja jaettua kurottuessa kohti sellaista, jonka suuntia ei tiedä.
Engel-sali tammikuisena perjantaina hiljenee, mutta suru jatkaa läsnäoloaan kokijoissaan. Kyselemme, keitä olemme kokemuksinemme tänään. Välillä maailma kapenee, sitten sen rajat taas laajenevat. Näiden aistimusten kanssa, ei-tietämisen tiellä.
Jenni Tuulensuu
Kehittäjä, pastori
Sininauhaliitto