Rosicrucian Egyptian Museum Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Museon perusti Ancient Mystical Order Rosae Crucis (AMORC) -järjestö.
Ruusuristiläisyyden ympärillä on vuosisatojen ajan ollut monenlaisia spekulaatioita. Alusta saakka ruusuristiläisyys on herättänyt kannanottoja sekä puolesta että vastaan. Ruusuristiläisyys eri muodoissaan on osa länsimaista esoteerista perinnettä ja ruusuristiläisyyteen viitataan monissa erilaisissa esoteerisissa liikkeissä.
Historioitsija Frances Yates on todennut klassikkoteoksessa The Rosicrucian Enlightment (1972), että on perusteltua puhua 1600-luvun ruusuristiläisyydestä historiallisena tosiasiana. Lähtökohtana ei kuitenkaan ole olettamus jonkin konkreettisen salaseuran olemassaolosta. Sen sijaan Yatesin mukaan kysymys on ollut aatevirtauksesta, jonka piirteitä ja vaikutushistoriaa on mahdollista hahmottaa. Ruusuristiläisillä Yates tarkoitti henkilöitä, jotka enemmän tai vähemmän kannattivat tämän aatevirtauksen ja utopian uskonnollis-yhteiskunnallisia näkemyksiä ja puolsivat oletetun salaisen veljeskunnan pyrkimyksiä.
Manifestit ja 1600-luvun ruusuristiläisyys
Ruusuristiläiset manifestit Fama Fraternitatis ja Confessio Fraternitatis ilmestyivät painettuina versioina vuosina 1614–1615. Famassa, joka siis ilmestyi vuonna 1614, kerrottiin Ruusu-Ristin veljeskunnasta ja vuosina 1378–1484 eläneestä Christian Rosenkreutzista. Ensimmäisessä pamfletissa kerrotaan, miten oppinut mies, Rosenkreutz, matkusti Damaskoksessa, Marokossa ja Egyptissä. Hänet opastettiin muun muassa matematiikan ja parantamisen salaisuuksiin. Palattuaan Saksaan hänen kerrotaan perustaneen Ruusu-Ristin veljeskunnan vuonna 1407.
Famasssa kerrotaan myös, että vuonna 1604 löydettiin Christian Rosenkreutzin hautakammio. Se merkitsi uuden aikakauden alkua. Confessio, joka ilmestyi vuonna 1615, esitteli kertaalleen Famassa esitetyt teemat ja siinä oli myös viittauksia apokalyptiikkaan. Teos Christian Rosenkreutzin kemialliset häät (Chymische Hochzeit Christiani Rosencreuzt) ilmestyi vuonna 1616. Se on eräänlainen sankarikertomus ja kertoo Rosenkreutzin matkasta ja osallistumisesta kuninkaallisiin häihin. Teos on täynnä värikästä ja monimuotoista hengellisen alkemian symboliikkaa.
Manifestien mukaan veljeskunnan tehtävänä on toimia uuden aikakauden airueena. Niissä kehotettiin kaikkia Euroopan oppineita yhdistämään voimansa ja liittymään veljeskunnan riveihin. Manifestit julistivat, että on tullut reformaation aika tieteen, uskonnon ja kasvatuksen alueilla. Tieteen tehtävä ymmärrettiin myös hengellisenä. Luonnontieteiden, erityisesti alkemian/kemian ja matematiikan tutkimusta haluttiin edistää. Uskonnollisessa reformaatiossa korostettiin sisäisen hengellisyyden merkitystä. Manifestien mukaan veljeskunta ei itse asiassa opeta mitään uutta, vaan se edustaa ikivanhaa pythagoralaista ja kabbalistista viisautta. Tämä näkemys muistuttaa renessanssin aikana vallinnutta ”prisca theologia” -ajatusta, jonka mukaan ”ikuinen viisaus” on löydettävissä myös ennen kristinuskoa vaikuttaneissa uskonnoissa ja filosofioissa. Tosin kristinuskon katsottiin edustavan viime kädessä täydellisintä totuutta.
Manifestit herättivät erittäin suurta mielenkiintoa ja toivoa tuon ajan Euroopan sivistyneistön parissa. Veljeskuntaan yritti moni saada yhteyttä, mutta turhaan. Varsinainen manifestien jälkeinen ruusuristiläinen innostuksen aika oli melko lyhyt (1614–1620) , vaikka se levisikin melko laajalle Saksaa Ranskaan ja Böömiin. Ruusuristiläiseen spekulaatioon liittyviä kirjoituksia puolesta ja vastaan ilmestyi kuitenkin tuona aikana 200 ja lähes tuhat 1800-luvun alkuun mennessä.
Manifestien alkuperä on jäänyt epäselväksi. Melko varmana pidetään, että teoksen ”Kemialliset Häät” on kirjoittanut luterilainen pappi Johan Valentin Andreae (1586–1654). Hän opiskeli Tübingenin yliopistossa ja solmi yhteyksiä henkilöihin, jotka tutkivat muun muassa kristillistä kabbalaa ja kannattivat manifesteissa esiintyviä ajatuksia. Esimerkiksi Christopher McIntosh on esittänyt kirjassaan The Rosy Cross Unveiled. The History, Mythology and an Rituals of an Occult Order (1980), että manifestit olisivat mahdollisesti syntyneet Tubingenin oppineiden piirissä.
Termi ”ruusuristiläinen” juontaa juurensa mitä ilmeisimmin myyttisestä Rosenkreutzin hahmosta. McIntoshin mukaan eräänlainen esikuva Ruusu-Ristin veljeskunnalle on saattanut olla kaivoksenomistajien kilta joka perustettiin Saksassa vuonna 1577. Killan perustivat kaivoksenomistajat, jotka olivat kiinnostuneet muun muassa alkemiasta. Andreae on todennäköisesti kuulunut edellä mainittuun Tübingenin oppineiden ryhmään, jonka juuret juontavat edellä mainittuun kiltaan.
Ruusuristiläinen aatevirtaus oli ennen muuta myös kristillinen liike. Ruusuristiläinen maailmankuva rakentui pitkälle myös renessanssin hermeettis-maagisille näkemyksille. Erityisesti kristillisellä kabbalalla, alkemialla, pythagoralaisella lukumystiikalla ja Paracelcuksen (1493–1541) opeilla oli siinä suuri merkitys. Ruusuristiläisyys sijoittui renessanssin ja ensimmäisen tieteellisen vallankumouksen väliin. Se heijasti luonnontieteiden nousua, vaikka toisaalta se ammensikin edelleen paljon aineksia renessanssin maagis-hermetistisestä perinteestä. Liike suhtautui toisaalta myönteisesti ja suvaitsevaisesti luonnontieteelliseen tutkimukseen tiedostaen myös siihen liittyvät ongelmat.
Yatesin mukaan ruusuristiläisyys näkyi aatevirtauksena, jota voi luonnehtia valistuksen kaltaiseksi ilmiöksi. Luonnontieteiden ja koulutuksen asemaa haluttiin kehittää, mutta varsinaisesta valistusajasta poiketen myös uskonnolla ja mystiikalla oli keskeinen merkitys. Ruusuristiläisyys vaikutti myös Paracelsuksen koulukunnan näkemysten voimistumiseen. Merkittävää on, että 1600-luvun ruusuristiläinen aate on antanut mallin erilaisille veljeskunnille, joita syntyi vielä samalla vuosisadalla ja myöhemmin. Esimerkiksi Alankomaissa on ilmeisesti perustettu ruusuristiläinen ryhmä jo vuonna 1622.
Gold- und Rosenkreutz -veljeskunta
Historiallisella varmuudella todennettavat järjestäytyneet ryhmät, jotka käyttivät itsestään nimitystä Orden des Gold- und Rosenkreutz -veljeskunta (”Kultainen ruusuristin veljeskunta) voidaan jäljittää 1740–50-luvun Preussiin. Kysymyksessä on ollut todellinen hierarkkisesti muotoutunut veljeskunta, jota edelsivät Preussissa toimineet väljemmät ryhmittymät. Veljeskunnan syntyyn on antanut inspiraatiota vuonna 1719 ilmestynyt teos Opus Mago-Cabalisticum et Theologicum. Gold- und Rosenkreutzia voidaan luonnehtia vapaamuurarilliseksi haarautumaksi. Jo 1760-luvulta saakka veljeskunnalla oli yhdeksänasteinen inititiaatiojärjestelmä, jossa käytettiin kabbalan symboliikkaa.
Tunnusomaista veljeskunnalle oli mielenkiinto alkemiaan. Tämä piirre liittyy siihen, että alkemia koki uuden tulemisen 1700-luvulla. Gold- und Rosenkreutz ei myöskään ollut pietistisesti suuntautunut kuten 1600-luvun ruusuristiläisyys. Poliittisesti Gold- und Rosenkreutz oli kuitenkin konservatiivinen ja elitistinen. Veljeskunta tarjosi kohtaamispaikan niille, jotka kokivat rationalismin riittämättömäksi, mutta joita ei myöskään tyydyttänyt perinteisten kirkkokuntien opit. Preussin hallitsija Fredrik II Wilhelm (1786 –1797) sekä muutamat maan johdossa olevat korkea-arvoiset virkamiehet olivat Gold- und Rosenkreuzin jäseniä. Tuona aikana veljeskunta levisi saksankieliselle alueelle, mutta Fredrik II:n kuoltua liike kuihtui, joskaan ei aivan kokonaan hävinnyt.
Joitakin uusia ruusuristiläisiä yhteisöjä
Euroopassa heräsi oppineiston ja taiteilijoiden parissa mielenkiinto okkultismia kohtaan 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Robert W. Little perusti puolestaan Englannissa 1860-luvulla Societas Rosicrusiana in Anglia -nimisen järjestön (SRIA) joka pyrki elvyttämään ruusuristiläistä perinnettä. Järjestö oli tarkoitettu vain mestaritason vapaamuurareille. Suomessa perustettiin vuonna 2007 Aurora Borealis College, joka kuuluu kansanväliseen ruusuristiläiseen järjestöön nimeltä Societas Rosicruciana in Scotia (SRIS). SRIS:n juuret ovat puolestaan Societas Rosicruciana in Anglia -järjestössä.
Yksi merkittävimmistä okkulttisista järjestöistä oli aikanaan Englannissa vuonna 1888 perustettu Hermetic Order of the Golden Dawn. Golden Dawnin vihkimysasteiden järjestelmä pohjautuu aiemmin mainitun Gold und Rosenkreutzin piirissä syntyneeseen käytäntöön. Järjestön juuret sen oman ”myyttisen tulkinnan” mukaan olivat salaisessa saksalaisessa ruusuristiläisessä organisaatiossa, jonka väitettiin puolestaan olevan jatkumoa aina Rosenkreuzin veljeskunnasta. Golden Dawnin yksi perustajajäsenistä, Wynn Westcott (1848–1925) väitti olleensa kirjeenvaihdossa saksalaisen järjestön adeptin neiti Sprengelin kanssa, jolta hän sai valtuutuksen perustaa Golden Dawn. Sprengel on ollut kuitenkin kuvitteellinen hahmo ja kirjeet ovat olleet ilmeisesti Wescottin väärennöksiä.
AMORC (Antiquus Mysticus Ordo Rosae Crucis, Muinainen ja mystinen ruusuristin veljeskunta) on kaikkein laajimmalle levinnyt ruusuristiläinen järjestö. Tämän järjestön on perustanut H. Spencer Lewis (1883–1939). Perustamisvuodesta on eri tulkintoja, mutta ilmeisesti AMORC on saanut nykyisen muotonsa Floridassa viimeistään vuonna 1925. Suomessa AMORC rekisteröityi yhdistykseksi vuonna 1998. Järjestö katsoo edustavansa muinaista viisautta ja tulkitsee oppiensa löytyvän jo muinaisesta Egyptistä.
Lectorium Rosicrusianumin perusti vuonna 1924 hollantilainen Jan van Rijckenborgh (oik. Jan Leene 1896–1968). Tämä veljeskunta toimii muun muassa Alankomaissa, Ranskassa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Järjestön mukaan on olemassa jumalallinen hierarkia, joka toteuttaa jumalallista suunnitelmaa. Tähän veljeskuntaan kuului muun muassa Lectoriumin perustaja. Lectorium katsoo olevansa ainoa oikea ruusuristiläinen järjestö. Suomessa järjestö rekisteröityi yhdistykseksi vuonna 1997.
Vuonna 1920 Pekka Ervast (1875–1934) perusti Ruusu-Risti järjestön, jota voidaan pitää osin teosofiseen perinteeseen kuuluvana, vaikka Ervast halusikin ottaa etäisyyttä teosofiaan. Hän pyrki pitämään esillä erityisesti Jeesuksen opetuksia ja korostaen niiden merkitystä ihmiskunnan henkisessä kehityksessä. Toisaalta Ervast halusi pitää esillä Ruusu-Ristissä myös Kalevalaa ja siihen kätkeytyvää viisautta sekä suomalaista henkistä kulttuuriperintöä. Niin ikään hän katsoi, että kristinusko ja suomalainen pakanallinen perinne olisivat sovitettavissa yhteen. Kristinuskon merkitys oli alusta saakka järjestössä tärkeä. Siihen vaikuttivat Ervastin Kristus-kokemus ja hänen perehtymisensä Vuorisaarnaan.
Kertomus Rosenkreutzista ja salaisesta ruusuristin veljeskunnasta on elänyt jo useamman vuosisadan ajan. Ruusuristiläinen myytti on riittävän väljä, jotta sen ympärille on voinut kerääntyä monenlaisia tulkintoja, virtauksia ja liikkeitä. Näin se on siirtynyt polveilevasti eteenpäin aina uusille sukupolville. On huomattava, että 1600-luvun ruusuristiläisyys aatevirtauksena (keskeisinä elementteinä renessanssin hermeettis-kabbalistinen perinne, nousevan uuden luonnontieteen empiristinen paradigma, antikatolisuus, apokalyptiset piirteet) eroaa monista myöhemmin syntyneistä uusista ruusuristiläisistä ryhmistä. Esimerkiksi AMORC, jonka oppiin kuuluvat monistinen tulkinta jumaluudesta, karman ja jälleensyntymisen käsitteet. Vaikka ”alkuperäinen” veljeskunta ja Rosenkreutz ovat fiktiota ja allegoriaa, siitä huolimatta ruusuristiläisyydellä on konkreettiset jäljet historiassa.
Jussi Sohlberg
tutkimuskoordinaattori