Matkakertomus Etiopiasta: osa II

Puimatantere Etiopian Dessiessä

Sain tilaisuuden vierailla neljän kollegan kanssa Etiopiassa. Tässä tuomisia matkaltamme.

Lue matkakertomuksen ensimmäinen osa.

Lintu lentää kahdella siivellä

Tavoitteemme matkalla oli käydä oppimassa jotain maailman suurimmalta ja nopeimmin kasvavalta luterilaiselta kirkolta, joka on Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus (”Jeesuksen paikka”) ja samalla tutustua kirkon ja suomalaisten yhteistyöhön.

Etiopian Mekane Yesus -kirkko tuli varsin räväkästi sisarkirkkojen tietoisuuteen vuonna 1972, kun se lähetti niille kirjeen. Kirjeessä peräänkuulutettiin kokonaisvaltaisuutta. Etiopialaiset ihmettelivät, miksi länsimaalaisilla on tapana pilkkoa asioita erilleen niin, että evankeliumin julistus ja evankeliumin välittäminen teoin ovat eri laareissa. Tämä vaikutti kirkon mielestä keinotekoiselta ja he kutsuivat kaikkia palvelemaan ”koko ihmistä”, serving the whole person. Muiden vastaavanlaisten, esimerkiksi Etelä-Amerikkalaisten kirkkojen ajatusten myötä tästä on kehittynyt sekä ekumeenisen että lähetysliikkeen perusteisiin kuuluva näkemys kokonaisvaltaisesta missiosta.

Nyttemmin Etiopian valtio on pakottanut uskonnolliset organisaatiot rekisteröimään omat kehityshankkeensa niin, että niiden suunnitelmista ja toteutuksesta käy ilmi, ettei hankkeita käytetä uskonnon propagoimiseen. Etiopialaiset ovat siis siinä tilanteessa, että heidän on hallinnollisesti erotettava toisistaan diakoniset hankkeet hengellisistä hankkeista. Tämä ei kuitenkaan estä heitä kokemasta, että kaikki kristillinen palvelu nousee Jumalan rakkaudesta. Tämä huokui vahvasti Dessien alueen kehityshankkeiden johtajan Addisu Alamirew Biagdien puheissa ja olemuksessa. Siksi hankkeita ja projekteja toteutetaan vahvasti hengelliseltä pohjalta.

Addisu Alamirew Biagdie, Dessien kehitysohjelmien johtaja

Tämä liittyy nimenomaan hankkeiden vastuuhenkilöiden elämään kristittynä. He eivät käytä hankkeita julistuksen välineenä, mutta ovat vakuuttuneita siitä, että he todistavat niiden kautta Jumalan rakkautta. Usein vaikutti siltä, että kyse oli myös omakohtaisesta tunteesta: he ovat itse saaneet niin paljon rakkautta osakseen, että haluavat jakaa tätä rakkautta myös toisille. He myös tuntuivat luottavan siihen, että Pyhä Henki voi puhua ja puhutella tätäkin kautta.

Kokonaisvaltaisuus näkyi myös monissa sanoituksissa: ”Lintu lentää kahdella siivellä” tai ”yhdellä kädellä ei voi taputtaa”. Heidän työnsä perusteisiin voi tutustua esimerkiksi kirkon verkkosivuilla.

 


Matkaa oli pohdittu siitä asti, kun hiippakuntiin perustettiin kansainvälisen työn asiantuntijoiden ja kirkkohallitukseen koordinaattorin tehtävät vuoden 2014 alusta. Jo tuolloin matkakohteeksi oli ehdotettu Etiopiaa, sillä siellä toimii useita kirkkomme järjestöjä. Erilaisten vaiheiden ja yhteensattumien vuoksi matkan toteutus jäi vuoden 2018 loppuun ja sille pääsi lopulta mukaan vain puolen kymmenhenkisestä joukostamme. Mukana oli itseni lisäksi Anssi Nurmi arkkihiippakunnasta, Jukka Jämsén Lapuan hiippakunnasta, Matti Laurila Oulun hiippakunnasta ja Tomas Ray Porvoon hiippakunnasta.


Vesa Häkkinen
Kansainvälisen työn koordinaattori
Kirkkohallitus