Kuva: boilingpoint.fi
Vuonna 2015 Eurooppaan pyrki reilusti toista miljoonaa turvapaikanhakijaa. Suomeenkin heitä saapui ennen näkemätön määrä. Kirjailija-elokuvaohjaaja Elina Hirvonen näki tässä mahdollisuuden, nyt eletään poikkeuksellisia aikoja! Seuraavana vuonna hän käsikirjoitti, kuvasi ja leikkasi ensimmäistä pitkää dokumenttiaan. Kiehumispiste sai ensi-iltansa tammikuussa 2017 DocPoint-festivaaleilla. Siitä tuli tapahtuman katsotuin elokuva. Myöhemmin keväällä se esitettiin televisiossa.
Pääosassa on Suomen kansa. Maahanmuuttajien arkea tarkastellaan Kiehumispisteessä myös, mutta vähemmän, etupäässä lasten silmin. Ensimmäiset kuvat ovat tammikuulta 2016, viimeiset itsenäisyyspäivän tienoilta. Paljon kuvamateriaalia on erilaisista mielenosoituksista. Niistä on taltioitu rankimmat menkää muualle -kommentit. Asunnottomien mielenosoituksessa tosin yksi kääminsä polttanut antaa takaisin Soldiers of Odin -liivimiehelle. Viimemainittu esiintyy silmiinpistävän rauhallisesti.
Yllättävä kohtaus on dokumentille leimallinen, sillä Kiehumispiste on klassisen dialektiikan oppitunti: argumentti esitetään kokonaisuudessaan, kaikilta puolilta. Dokumentin mielenkiintoisin anti, suoranainen helmi, on sarja kahden fiksun saunakaverin keskusteluja. Toinen on yrittäjä, toinen tutkija. Miehet ovat eri mieltä asioista, mutta mallintavat kameran edessä, miten keskustelua voisi käydä. Idea on loistava: miehet hikoilevat saunan lauteilla ja vilvoittelevat pukuhuoneessa, ja väittelevät koko ajan. Saunassa ollaan tunnetusti tasa-arvoisia. Sympaattiset kaverukset käyvät keskustelua tavalla, minkä soisi leviävän laajemmallekin.
—
Dokumenttien lisäksi myös kotimainen näytelmäelokuva on tarttunut polarisaatioteemaan. Aki Kaurismäki työsti sitä elokuvissa Le Havre (2011) ja Toivon tuolla puolen (2017). Viimemainittu esiteltiin helmikuun leffanurkassa, joten ei siitä sen enempää. Maaliskuussa sai ensi-iltansa uusi tuttavuus, Samuli Valkaman draamakomedia Saattokeikka. Maahanmuuttajataustainen Kamal (Noah Kin) mielii Nairobiin biologisen isänsä luo. Lentolippu ylittää nuorukaisen rahavarat, mutta avuksi löytyy perisuomalainen Veikko (Heikki Nousiainen). Äreä eläkeläinen mielii mökille juhannukseen viettoon ja lupaa Kamalille kuskaamisesta reilun korvauksen. Tie-elokuvahan näistä aineksista tulee. Kaverukset ovat niin sopivasti eriparisia, ettei mökkireissusta selviä ilman sarjaa hankalia tilanteita.
Idea toimii tasan tähän asti. Parasta Saattokeikassa onkin idea, ja nimi tietysti. Heikki Nousiainen kannattelee kokonaisuutta minkä voi, mutta hänelle olisi toivonut kunnon käsikirjoitusta, ei kiukkuisia kliseitä. Tuore kasvo Noah Kin ei valitettavasti pärjää hänelle. Elokuvia tehdään yhä nuoremmille katsojille, ja onhan Saattokeikassa tiettyä kasvatuksellista tendenssiä. Nämäkin kaverukset oppivat sentään sietämään toisiaan. Mutta elokuvateatterin pitkä muoto (78 min.) paljastaa heikkoudet armotta. Mieluummin Saattokeikkaa katsoisi kotisohvalta ja tv-ruudulta, ja silloinkin lyhytelokuvana.
—
Saattokeikan Veikko ja Kamal oppivat sietämään tosiaan. Ihan hyvä, sillä demokratia lakkaa toimimasta ilman toisinajattelijoiden sietämistä. Kiehumispisteen saunakaverit ovat ottaneet seuraavan askeleen. He kunnioittavat toisiaan, ja muistuttavat siitä Paavalin vaikeasti toteutettavasta ohjeesta, että lähimmäisen kunnioittaminen on arvo sinänsä. Siinä taidossa pitäisi oikein kilvoitella (Room. 12:10).
Kunnioittava keskustelu ei synny vaivatta, mutta hyviä uutisia: Kiehumispiste on nähtävissä Ylen Areenassa.
Kunnioittavaan keskusteluun löytyy eväitä myös Sakastista.
Pekka Rehumäki
pappi ja cinefiili