Kotikäyntityö on olennainen osa seurakunnan diakoniatyötä. Ollessani sielunhoidon koulutuksessa tein lopputyöni liittyen erityisesti vanhusten parissa tehtävään kotikäyntityöhön.
Vanhusten parissa tehtävällä kotikäyntityöllä on pitkät perinteet seurakunnissamme. Muuttuva yhteiskunta antaa jatkuvasti haasteita työllemme. Työn kehittämien nostaa keskusteluun seurakunnan perustehtävän ja mahdollisuudet vanhusten hyvän elämän turvaamisessa.
Olen usein kotikäynneillä pohtinut, että miten voisin tehdä asiakkaan kohtaamisesta laadukkaamman. Erityisesti pidän tärkeänä sielunhoidollista ja hengellistä kohtaamista. Niinpä päädyin suunnittelemaan kotikäyntityöhön tarkoitettujen kotialttarien rakentamista sekä pöytäkuvien rakentamista.
Seurakunnan tehtävänä on huolehtia vanhuksen hengellisen ja henkisen elämän tukemisesta myös siinä vaiheessa, kun vanhus ei enää pääse kodistaan seurakunnan tilaisuuksiin.
Kotikäyntityön tavoitteet
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on Jumalan luoma ja siksi arvokas. Ihmisen arvo ei perustu ikään eikä sosiaaliseen asemaan, ja siksi häntä on kohdeltava ihmisarvoisesti kaikissa hänen elämänvaiheissaan. Kirkko on osallisuuden yhteisö, jossa vanhuksilla on oikeus seurakuntayhteyteen, hengelliseen hoitoon ja huolenpitoon sekä sanan ja sakramenttien osallisuuteen riippumatta siitä, pääseekö hän liikkeelle kodin ulkopuolisiin tilaisuuksiin (Kirkon vanhustyön strategia 2015.)
Kotikäyntityön yksi tärkeä tavoite on siis seurakuntayhteyden ylläpitäminen. Kirkko viedään vanhuksen luokse. Hengellisyyden vaaliminen, sielunhoito, toivon välittäminen, kiireettömän ajan antaminen ovat seurakunnan perustehtäviä.
Kotikäynneillä voidaan lieventää yksinäisyyttä. Vanhus saattaa kokea tulleeksi hoidetuksi jo pelkän toisen ihmisen rinnalla olon kokemuksesta. Tärkeää kohtaamisessa on kokonaisvaltainen kohtaaminen. Vanhuksen kotona tapahtuvan kotikäynnin tavoitteet määrittyvät vanhuksen tarpeesta käsin. On tärkeää rakentaa luottamuksellinen suhde.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan suunta vuoteen 2020 on Kohtaamisen kirkko. Kirkko on kohtaamisen yhteisö. Yhteydessä kirkkoon ihminen kohtaa Jumalan, lähimmäisensä ja oman elämänsä todellisuuden. Vuorovaikutukselle luodaan tilaa. Kirkon tulee siis toimia siellä missä ihmiset elävät ja liikkuvat. Kuljemme toistemme rinnalla ja jaamme tarinamme.
Näiden suuntaviivojen mukaisesti kirkon on myös mentävä seurakuntalaisen luo silloin kun seurakuntalainen on estynyt itse tulemaan kirkon piirin.
Näen tärkeänä kotikäyntityön merkityksen vanhusten parissa. Vanhuksille tulee mahdollistaa uskon, toivon ja rakkauden kokeminen omassa elämässään. Uskon hoitaminen, yhteys armolliseen Jumalaan on kristityn elämän kestävä perusta. Toivon tuominen, Jeesuksen lupaus tulevaisuudesta tuo toivon. Rakkauden kokeminen, Pyhä Henki rohkaisee meitä rakastamaan toisiamme. Nämä tärkeät asiat usko, toivo ja rakkaus ovat nostettu kohtaamisen kirkon tärkeiksi arvoiksi. Näistä arvoista käsin on hienoa lähteä myös tekemään kotikäyntityötä. Kohdata lähimmäinen hänen omassa kodissaan tai hoitopaikassaan silloin kun ei itse enää pääse osallistumaan. Näin toteutuu lähimmäisen rakkaus.
Työssäni olen kokenut tärkeäksi kehittää sielunhoidollista kohtaamista vanhuksen kotona. Miten luoda kohtaamiselle sellaiset puitteet, että kohtaamisesta tulee mahdollisimman hoitava. Tästä tavoitteesta on noussut ajatukset erilaisten kotialttarin rakentamisesta sekä pöytäkuvien tekemisestä yhdessä vanhuksen kanssa. Kotialttarien avulla havainnollistetaan hartaushetkeä ja pöytäkuvien avulla voidaan tehdä muistelutyötä omasta elämästä.
Kotialttari
Kotikäynneillä pyrin pitämään hartaushetken aina kirkkovuodessa meneillään olevan aiheen mukaan. Erityisesti suurimmat juhlapyhät kuten joulu ja pääsiäinen ovat tärkeitä tuoda esille.
Hartaushetken havainnollistamiseen olen valmistuttanut liinat, joista löytyy kaikki liturgiset värit. Näin voi hyvin tuoda kirkkovuoden kierron näkyviin hartaushetkeen myös liturgisin värein. Olen myös suunnitellut kotialttarit erityisesti joulua ja pääsiäisen aikaa ajatellen. Surukotia varten olen myös valmistellut kotialttarin.
Sukupuu ja elämänkaari
Mistä olen lähtöisin, mitkä ovat juureni, millainen minun perheeni ja sukuni on? Tärkeitä kysymyksiä meille jokaiselle, myös vanhukselle. On tärkeää saada käsitellä muistoja omista läheisistään ja yhdessä eletystä elämästä iloineen ja suruineen. Olen huomannut että vanhukset haluavat puhua läheisistään ja ihmissuhteistaan. Keskusteluista usein nousee hyvin kipeitäkin asioita. Muistelu ja asioiden käsittely saattaa parhaimmillaan tuoda helpotusta ja asioiden hyväksyntää. Näin vanhuksen elämänlaatu ja psyykkinen hyvinvointi paranee.
Sukupuutyöskentely nostaa esiin myös kaikkia niitä rakkaita ja hyviä asioita jotka liittyvät läheisiin.
Tällaista työskentelyä varten olen valmistanut pöytäkuvamateriaalipaketin, jossa liinalle asetetaan puu. Puuhun voi laittaa riippumaan erilaisia esineitä ja koristeita. Näin esineiden avulla voi hahmottaa omaa sukua. Tavarat voi asettaa myös liinalle puun viereen.
Elämänkaarityöskentely on myös hyvin tärkeää vanhusten kanssa. Mitä kaikkea elämän aikana onkaan tapahtunut lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa ja vanhuudessa. Mitkä ovat olleet niitä kohokohtia, mitkä asiat ovat tuoneet surua, missä olen asunut ja työskennellyt jne. Tällaista työskentelyä varten olen valmistanut pöytäkuvamateriaalipaketin, josta voi rakentaa esineiden avulla oman elämänkaaren.
Tällainen työskentely on mielestäni sitä henkistä hyvinvointia parantavaa. Vanhus tulee kuulluksi oman elämän tärkeimmissä asioissa. Hän voi halutessaan käsitellä itselleen vaikeita asioita ja myös iloita elämän tuomista hyvistä hetkistä. Kiitollisuus elämää kohtaan, anteeksiantaminen, siunauksen ja Jumala johdatuksen esille tuominen ovat myös tärkeitä aiheita työskentelyn ohessa.
Hoitavaa kohtaamista
Sielunhoidon koulutuksen lopputyön tekeminen oli hyvin antoisaa, ja sain itse myös ammatillisesti kasvaa työntekijänä, sielunhoitajana. Toivon työni olevan sielunhoidollisesti, henkisesti ja hengellisesti hoitavaa seurakuntalaisille.
Päivi Moilanen
diakoni Tuiran seurakunta