Pekan leffanurkka

  • Ei mikään ravihevonen
    Pier Paolo Pasolini: Matteuksen evankeliumi (Il Vangelo secondo Matteo, Italia […]
  • Tuttu mutta sopivasti tuntematon
    Aku Louhimies: Tuntematon sotilas (2017) Hyväkin tarina menettää hohtoaan, kun […]
  • Utopian ja terrorin välissä
    Huolimatta huimista edistysaskelista päättynyt 1900-luku oli väkivaltaisuudessaan vertaansa vailla. Ei […]
  • “Meidän rovasti…”
    Matti Kassila: Pastori Jussilainen (1955) ”…on paksu kovasti”, lohkaisi Valter […]
  • Kiehumispiste
    Vuonna 2015 Eurooppaan pyrki reilusti toista miljoonaa turvapaikanhakijaa. Suomeenkin heitä […]
  • Poika kuunsillalta
    Barry Jenkins: Moonlight (2016) Moonlight jättää vahvan muistijäljen sinisestä väristä. […]
  • Kun taakka painaa miehen maahan
    Kenneth Lonergan: Manchester by the Sea (2016) Nuorukainen opettaa pikkumiestä […]
  • Lumoava passio
    Martin Scorsese: Silence (2016) Roikotetaan alassuin ulostekuopassa, valellaan tulikuumalla vedellä, […]
  • Silloin näemme kasvoista kasvoihin
    Aki Kaurismäki: Toivon tuolla puolen (2017) Aki Kaurismäen uusin, odotettu […]
  • Tarinoita havahtumisesta
    ”Elämä on salaisuus — tarvitaan heräämistä ja silloin oivallatte äkisti, […]

Lue vanhemmat jutut

Kommentit koskien kirjoitusta: “Pekan leffanurkka

  1. Tämä on upea ja todella tärkeä asia. Enemmän kuolemasta pitää ja pitää uskaltaa puhua – oikeilla termeillä ihmistä kuunnellen, kunnioittaen ja arvostaen. Kun ihminen on terve, niin jo silloin ja mielummin juuri silloin on asiasta paras puhua. Kuolema on vaan väistämätöntä ja luonnollista, niin kuin syntymäkin ja ainutkertaista. Jo pelkästään se, että ihminen on sopusoinnussa itsensä ja elämänsä kanssa ja on henkisesti vapaa ja tasapainossa, niin hän pystyy paremmin kohtaamaan tulevan.

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *