Lähetystyön koordinaattori Vesa Häkkinen kannustaa seurakuntia rohkeuteen, kokonaisvaltaisuuteen ja yhteiseen keskusteluun. – Kuva: Aarne Ormio
Maaliskuussa Kirkon lähetystyön keskuksen kansainvälisen työn koordinaattorina aloittanut Vesa Häkkinen tunnustaa kansainvälisten asioiden olevan hänelle intohimo:
– Olen ollut nuoresta saakka kiinnostunut kansainvälisistä asioista. Jos en työskentelisi kirkossa näiden asioiden parissa, olisin varmaan poliittisesti aktiivinen.
Muun muassa seurakuntapappina, hiippakunnan lähetyssihteerinä, Kirkon Ulkomaanavussa ja Suomen Lähetysseuran työntekijänä Senegalissa toiminut Häkkinen kertoo pohtineensa kriittisestikin sitä, mikä muualta tulleen työntekijän rooli voi pienessä, uudessa kirkossa olla. Hän sai mieleenpainuvan opetuksen yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksista Kongossa tapaamaltaan papin rouvalta, joka oli ottanut hoitoonsa väkivaltaisuuksien seurauksena orvoksi jääneen 1-vuotiaan lapsen.
– Jonkin ajan päästä mama Jeannen hoitoon oli alettu tuoda muitakin lapsia, ja meidän vierailumme aikaan heitä oli noin sata. Se oli mieletön osoitus siitä, mitä kutsumusta seuraamalla voi saada aikaan! Toivon, että yhä uudet ihmiset myös Suomessa heräävät toimimaan kutsumuksensa mukaan.
Jeesuksen ohjelmajulistusta ei tarvitse hävetä
Hiippakuntiin on tänä vuonna perustettu uusi kansainvälisen työn hiippakuntasihteerin tehtävä. Hiippakuntasihteerin tehtävänä on tukea ja koordinoida hiippakunnassa tapahtuvaa kansainvälistä työtä. Aiemmin kansainvälinen työ oli pääosin järjestöjen vastuulla. Uudistuksen tavoitteena on, että seurakunnat ottavat entistä aktiivisemmin vastuun omasta lähetystyöstään.
– Koko kirkko on perustettu lähetystyötä varten – siksi aikaisempi tilanne, jossa lähetystyö oli ”ulkoistettu” järjestöille, oli outo.
Lähetystyö on evankeliumin levittämistä. Häkkisen mukaan se ei kuitenkaan ole täysin sama asia kuin evankeliointi.
– On hämäävää, että lähetystyöstä ja kansainvälisestä diakoniasta puhutaan ikään kuin erillisinä asioina. Ne kuuluvat yhteen. Jeesuksen ohjelmajulistus evankeliumin saarnaamisesta, vankien vapauttamisesta ja sokeiden auttamisesta velvoittaa meitä kohtaamaan ihmiset kokonaisuutena.
Hänen mukaansa evankeliumi ei määrittele, miten pitäisi elää, vaan pikemminkin kysyy, onko kulloinenkin ympäristö vapauttava ja elämää antava vai sitova ja ahdistava. Evankeliumi haastaa kulttuurin paitsi yhteisön ja kansakunnan, myös yksilön tasolla.
– Niin poliittisia kuin sosiaalisiakin kysymyksiä voi lähestyä ”evankeliumi kädessä”, kysellen mitä tämä sanoma kussakin kulttuurissa tarkoittaa. Tällaista sanomaa ei todellakaan tarvitse häpeillä!
”Seurakuntien työntekijätkään eivät aina tiedä, mistä nykyaikaisessa lähetystyössä on kyse”
Häkkisen mukaan nykyaikaisen lähetystyön tuntemus saattaa olla heikkoa jopa seurakunnan työntekijöiden keskuudessa.
– Toivon, että asioita voidaan pohtia kaikessa rauhassa, ei vain kovimpaa huutavan näkökulmasta.
Samalla hän kannustaa tekemään rohkeita ratkaisuja esimerkiksi viestinnän, tehtävän organisoinnin ja rahojen jakamisen suhteen.
– Painotuksiahan voi tarpeen tullen myös muuttaa!
Kansainväliseen työhön liittyvät kiistakysymykset eivät pelota Häkkistä.
– Erimielisyyksien ei pidä antaa syövyttää sitä hyvää, mitä yhdessä teemme. Jos lähetystyöllä ymmärretään esimerkiksi tietyn parisuhde- tai virkakäsityksen tuputtamista maailmalle, on koko asia ymmärretty väärin. Lähetystyön pitää rakentua aina paikallisten toimijoiden varaan – päätösvalta kuuluu heille.
Positiivista värinää seurakunnissa
– Uudistus on otettu positiivisesti vastaan. Uudet hiippakuntasihteerit ovat olleet erittäin motivoituneita ja tyytyväisiä selkeytettyyn kuvioon ja lisääntyneisiin resursseihin.
Ymmärrettävästi uudistus aiheuttaa järjestöissä myös huolta. Häkkinen kääntää kuitenkin esille asian valoisamman puolen:
– Tämä voi olla järjestöillekin eräänlainen uusi alku. Nyt hiippakunnissa on ihmisiä, jotka ymmärtävät kansainvälisen työn sisältöjä ja haluavat puhua sen puolesta.
—
Lähetyksen aineistoja Sakastissa
Lisää lähetysaiheesta Kirkonkellossa
Vesa Häkkinen: ”On hämäävää, että lähetystyöstä ja kansainvälisestä diakoniasta puhutaan ikään kuin erillisinä asioina. Ne kuuluvat yhteen.”
Juuri näin. Tuntuu erikoiselta, että näinkin itsestään selvää asiaa pitää vielä erikseen painottaa. Hienoa, että Vesa Häkkinen on tämän itse kuitenkin sisäistänyt.
Hyvä ja jämäkkä haastattelu ja hyvä sisältölähtöinen viesti haastatellulta! Kiitos.