Keväällä nimitetty uusi työmarkkinajohtaja kirkkoneuvos Vuokko Piekkala vastaa kirkon työsopimusneuvotteluista ja henkilöstöpolitiikan kehittämisestä. Ajankohtaisia haasteita ovat muun muassa talouden supistuminen ja seurakuntien välisten erojen kasvu.
Piekkala kuvaa kirkon tilannetta elämiseksi jatkuvassa epävarmuudessa. Piekkala uskoo, että muutos on pysyvää, ja siihen on parasta tottua.
”Ehkä meillä on Suomessa takanamme kymmenien vuosien poikkeuksellinen ajanjakso, jolloin ainakin ajateltiin, että monet asiat ovat pysyviä. Ehkä siksi nyt ajattelemme, että nopeat muutokset ovat jotakin uutta, vaikka on uskottava, että muutos on pysyvää”, hän sanoo.
Myös seurakuntien välisten erojen kasvu on nopeaa.
”Ehkä emme tulevaisuudessa voi enää tarjota samaa palvelupakettia kaikkialla”, hän miettii.
Työmarkkinajohtajan monitoimihomma
Ajassa liikkuu myös muita haasteita. Neuvottelut keskitetystä työmarkkinaratkaisusta, työaikamääräysten kokeilun käynnistäminen sekä Kohti Euroopan parasta työelämää -yhteistyölupauksen hahmotteleminen ovat esimerkkejä työmarkkinajohtajan kiireistä. Lisäksi työhön kuuluu paljon hallintotyötä.
”Tämä on sellainen monitoimihomma”, hän kuvailee työtään kiireen keskelläkin hyväntuulisena. Haastatteluista on riennettävä suoraan työmarkkinaneuvotteluihin.
Piekkala 49, on koulutukseltaan hallintonotaari ja juristi. Hänen oma erikoisalansa on julkisyhteisöjen lastentatoimi ja kustannuslaskenta. Piekkala on työskennellyt aiemmin Opetushallituksessa ja sen jälkeen kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa työmarkkinajuristina ja neuvottelupäällikkönä.
”Opetushallituksessa seurasin kustannuksia, laadin budjetteja, ja osallistuin lainsäädännön valmistelutyöhön. Kustannuslaskennassa on kyse siitä, että tiedettäisiin, miten kustannukset muodostuvat ja pystyttäisiin arvioimaan myös, mistä voisi säästää. Ettei juustohöylällä mentäisi, vaan voitaisiin katsoa, mikä on tärkeintä ja mikä vähemmän tärkeää”, hän selittää.
Virka on määräys, työsopimus kahden kauppa
Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa Piekkalalla oli hoidettavanaan 72 tuhannen opettajan, muusikon ja näyttelijän työsuhdeasiat. Hän näkee paljon yhteyksiä esimerkiksi kuntien ja seurakuntien työelämän välillä.
”Palvelussuhteen ehdot ovat aika samanlaiset kunnissa ja seurakunnissa. Kirkon työntekijäryhmät ovat aika spesifejä, kuten opettajatkin, ja niissä hoidetaan tiettyä asiantuntemusta vaativaa tehtävää”, hän luonnehtii.
Kunnissa ja kirkossa myös virkasuhteiden määrä on suuri verrattuna muuhun yhteiskuntaan. Virkasuhteiden luonteesta Piekkalan mukaan keskustellaankin jatkuvasti valtion ja kunnan puolella.
”Työsopimus on nimensä mukaan sopimus, eli kahden kauppa. Virkasopimus on määräys. Työntekijän kannalta virkasuhde on suojatumpi. Joskus tuntuu siltä, että virkasuhteessa olevien ongelmia saatetaan katsoa hyvin kauankin. Jos ei ole määräaikaisuuden perustetta, työsopimus katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi”, hän luonnehtii.
”Virkasuhteen perusteena on yleensä ollut se, että siihen liittyy julkista valtaa, kuten vaikkapa poliisilla on. Esimerkiksi yliopistojen yksityistäminen aiheutti viimeksi kuntapuolella paljon keskustelua virkasuhteiden roolista. Osa koulujen opettajista on virkasuhteessa ja osa työsopimussuhteessa, vaikka työ on samaa. Valtiolla on yhä paljon virkasuhteita sellaisissakin tehtävissä, joihin ei liity julkista valtaa ja sitten taas esimerkiksi ortodoksisen kirkon palveluksessa olevat ovat työsuhteessa”, Piekkala pohtii.
Lue lisää Sakastista: Palvelussuhde
Pingback: Kirkon työmarkkinajohtaja Vuokko Piekkala: Pikakurssi kirkon työelämään - Duunitori: Työelämä