Arkkipiispa Kari Mäkinen, valtakunnansovittelija Minna Helle ja Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson osallistuivat Porin SuomiAreenalla Ei Suomea ilman reformaatiota – kuinka luterilaisia olemmekaan -paneeliin 12.7.2017. (Kuva: Petri Merenlahti)
Valtakunnansovittelija Minna Helle on nähnyt työssään paljon riitoja. Hän on myös huomannut, että riitelystä seuraa harvoin mitään hyvää. Riitojen taustoissa Helle on huomannut piilevän yhteisiä piirteitä: huonoa kommunikaatiota, avoimuuden ja luottamuksen puutetta, ymmärtämättömyyttä toisen ajattelua kohtaan.
”Nykyisen työni kautta olen konkreettisesti ymmärtänyt, kuinka tärkeää on, että pystyisimme yhteiskunnassa paremmin kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiamme. Avain toisen ihmisen ymmärtämiseen on empaattisuus ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan”, Minna Helle sanoo.
Ymmärtäminen olisi olennaista, sillä ”vain yhdessä pystymme tekemään ratkaisuja”.
Kun valtakunnansovittelijaa pyytää pohtimaan luterilaisuutta tänä päivänä, ensimmäisenä hänen mieleensä nouseekin termi lähimmäisenrakkaus. Siitä on toisen ihmisen asemaan asettumisessa kyse. Ja sitä pitäisi hänen mielestään pohtia yhteiskunnassa laajemminkin.
”Jos näin tehtäisiin, moni asia olisi paljon paremmin. Kirkolla onkin iso tehtävä muistuttaa ihmisiä näistä tärkeistä arvoista ja käydä tätä arvokeskustelua.”
Suomessa luterilainen työmoraali
Minna Helle on tunnistanut, että työ on ihmisille Suomessa iso asia.
”Työn arvostus on meillä korkealla. Työ tuo tarkoitusta ja mielekkyyttä elämään. Liitän sen ainakin osittain luterilaisuuteen”, hän pohtii.
Samalla Helle on tunnistanut, että sukupolvien välillä on työhön suhtautumisessa eroja.
Valtakunnansovittelija Minna Helle tunnistaa itsessään luterilaisen työmoraalin.
”Itse 70-luvulla syntyneenä vielä ajattelen, että työ on minulle myöskin velvollisuus. Nuoremmille sukupolville, jotka ovat nyt vasta tulossa työelämään, työ on enemmän tapa toteuttaa itseään ja omaa persoonallisuutta.”
Ajattelun muutos on hänen mukaansa yhteiskuntapoliittinen haaste. Suurta ristiriitaa hän ei kuitenkaan uudessa ajattelussa näe.
”Yhteiskuntamme taloudellinen kestävyys on sen varassa, että ihmiset haluavat tehdä työtä ja pyrkiä elämässä eteenpäin myös työn kautta. Emme pysty kuitenkaan enää motivoimaan uuden sukupolven ihmisiä velvollisuudella.”
Motivaatiota tarvitaan työelämässä, sillä parhaat ideat ja paras tulos syntyvät Helteen mukaan silloin, kun ihminen on motivoitunut työstänsä ja saa tehdä sitä hyvällä fiiliksellä.
”Motivaatio syntyy siitä, että työ on mielekästä, merkityksellistä ja siihen liittyvä verkosto on mielekäs. Ja siitä tunteesta, että teen jotain tärkeää.”
Palveleminen ja auttaminen luterilaisuuden ytimessä
Henkilökohtaisista ominaisuuksistaan Helle sanoo löytäneensä myös piirteen, jota usein kutsutaan luterilaiseksi työmoraaliksi.
”Työ on aina ollut tärkeässä roolissa elämässäni, aiemmin liikaakin. Olen huono laiskottelija ja ruoskin itseäni tekemättömistä töistä. Osaan rentoutua vasta, kun tuntuu, että olen ansainnut sen.”
Nykyisen työnsä valtakunnansovittelijana Helle näkee ennen kaikkea yhteiskunnan palvelu- ja auttamistehtävänä. Asiaa pohdittuaan hän löytää tässäkin yhteyden luterilaisuuteen.
”Palveleminen ja auttaminen – nehän ovat luterilaisuuden ytimessä.”
Lisää rohkeutta muuttua
Tämän hetken Suomi kaipaa Minna Helteen mielestä lisää rohkeutta tehdä uusia asioita.
”Työelämässäkään asioiden pysyminen ennallaan ei takaa sitä, että on turvallista. Päinvastoin turvaa tuo se, että ollaan valmiita uuteen.”
Helle muistuttaa, että kenenkään työ ei tulevaisuudessa säily samanlaisena. Töitä poistuu ja uusia tulee tilalle. Yhteiskunnan tehtävä on tukea ja kannustaa ihmistä tässä muutoksessa.
”Työllisyysnäkymät ovat tärkeä osa ihmisen arjen turvallisuuden tunnetta. Ajatus siitä, että minä pärjään ja työtä riittää, on tärkeä. Tämä edellyttää myös kykyä ja uskallusta tehdä uusia asioita, jotta yhtälö toimii.”
Kirkon tulee pitää perusarvoja yllä
Voiko kirkko sitten olla mukana tässä uudistamisessa, uuteen hyppäämisessä?
”Kirkko nähdään helposti säilyttävänä voimana, niin kuin instituutiot yleensäkin. Tämä on kaikille instituutioille haaste”, Helle vastaa ja muistuttaa samalla, että säilyttäminenkin on tietyssä mielessä myös tärkeää.
”Lähimmäisenrakkaus, tasa-arvo, toisen ihmisen auttaminen – näitä perusarvoja on tärkeää pitää yllä.”
”Yhteiskunnallisena keskustelijana kirkon toki täytyy olla ajassa mukana ja muuttuakin. Jos jää vanhoihin poteroihin, voi olla, että ihmiset eivät koe kirkkoa enää omakseen.”
Henkilökohtaisesti Minna Helle toivoo kirkolta avoimen suvaitsevaista vastaanottoa. Sitä, että jokainen on tervetullut sellaisena kuin on.
Hänelle itselleen kirkko on rauhoittumisen paikka. ”Siellä tulee hyvä olo.”
Valtakunnansovittelija Minna Helle oli panelistina kirkon SuomiAreena-paneelissa Ei Suomea ilman reformaatiota – kuinka luterilaisia olemmekaan. Helle, arkkipiispa Kari Mäkinen ja Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson keskustelivat luterilaisuudesta nyky-Suomessa Roman Schatzin luotsaamina.
Keskustelu on katsottavissa MTV:n Katsomo-palvelussa.