Työntekijöiden käynnit sairaaloissa ovat onneksi jääneet vähiin. Kuluneella viisivuotiskaudella ei tule mieleeni muuta kuin kanttori Hihitin käynti sairaalassa hänen iskettyään itseään kirveellä polveen ollessaan virittämässä urkuja, mikä seikka on jäänyt itsellenikin hieman hämäräksi. On vaikea ymmärtää, mihin urkujen virityksessä on tarvittu kirvestä ja vielä vaikeampaa selvittää, miksi kanttori Hihitti oli kiivennyt kirkon katolle. Toisaalta arvostan sitä erityisosaamista, joka kanttorilla on ja tunnustan, että en juurikaan ymmärrä musiikkia, etenkään kirkkomusiikkia.
Laitoskäyntejä ei ole ollut, sillä entistä lastenohjaajaa Hillevi Virtasta eivät aikanaan huolineet Suljetulle Osastolle, vaikka adressin oli allekirjoittanut yli 450 seurakuntalaista, joista osa oli ulkopaikkakuntalaisia. Minä en luonnollisestikaan katsonut voivani osallistua tuollaiseen populistiseen joukkoesiintymiseen, jossa puututtiin yksittäisen ihmisen terveydentilaan. Sen sijaan kirjoitin Ylilääkärille henkilökohtaisen kirjeen, jossa vetosin häneen että ottaisi äkkiä Virtasen sisään.
Jatkuu…
Katso muut jatkokertomukset
