Tulevaisuus on hämmentävän hyvä

kirkkona-monikulttMuuttuva yhteiskunta

Monikulttuurista yhteiskuntaa verrataan usein mosaiikkiin. Vertaus ei tee oikeutta monitasoiselle vuorovaikutukselle erilaisten kulttuuristen mallien välillä. Mosaiikin palaset pysyvät samanlaisina, mutta kulttuuriset mallit muuttavat jatkuvasti toisia ja muuttuvat itse. Ihmiset, tavarat, ajatukset, aatteet ja pääomat liikkuvat yli rajojen nopeammin kuin koskaan ennen. Tämä muokkaa ihmisiä ja yhteisöjä, jotka omaksuvat vaikutteita monista lähteistä ja rakentavat yllättäviäkin yhdistelmiä sisällään pitäviä hybridi-identiteettejä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuore tulevaisuusselonteko Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa kuvailee maailmanlaajuisia muutosvoimia ja niiden vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan ja katsomusten karttaan sekä etsii kirkolle paikkaa ja olemisen tapaa muutoksen keskellä. Lopuksi se hahmottelee kolme erilaista kuvaa kirkon tulevaisuudesta ja esittelee askelia kohti ytimestä käsin tapahtuvaa uudistumista.

Monimuotoisuus kuuluu kirkkoon

Kulttuurinen moneus lisääntyy yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Eri sukupolvet, maan eri alueet, eri kaupunginosat ja lopulta eri ihmiset elävät erilaisten kulttuuristen mallien ja identiteettien mukaan.

Kulttuurinen moneus on osa kirkon syvintä identiteettiä. Raamattu kertoo Jumalan luomistyöstä monimuotoisuuden perustana. Elämä luomakunnassa säilyy ja lisääntyy erilaisuuden kautta ja monimuotoisuutta voimistaen. Myös kirkko monimuotoistuu kasvaessaan. Jeesus lähetti kirkkonsa ylittämään maantieteellisiä, kielellisiä, kansallisia ja kulttuurisia rajoja. Rajojen ylittäminen on tehnyt kristinuskosta aidosti maailmanlaajuisen, eri kulttuureissa elävän, monimuotoisen ilmiön.

Kristinusko on kulttuurimyönteinen. Sen sanoma on ollut ja on käännettävissä uusiin konteksteihin ja uusille kielille, ja tämä on lisännyt erilaisuutta kristinuskon sisällä. Kristinusko on myös kulttuurikriittinen. Kahdentuhannen vuoden ajan se on ytimestään käsin osoittanut kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia epäkohtia ja vaikuttanut niihin. Evankeliumi on tarjonnut vaihtoehdon alistaville, erottaville, eriarvoistaville ja elämää tuhoaville voimille ja yhdistänyt ihmisiä yli rajojen yhdeksi kirkoksi. Niin erilaisuus kuin ykseys ovat kirkon pysyviä ja välttämättömiä piirteitä.

Sanoista teoiksi ja asenteiksi

Monimuotoistuvassa maailmassa mikä tahansa yleiskuva kätkee yksityiskohtia. Keskivertosuomalaista tai keskivertoseurakuntaa ei ole olemassa missään. Suurta kuvaa maalaava selonteko edellyttää siksi seurakunnissa paikallistason keskustelua ja työskentelyä, jossa etsitään paikallisesti merkittäviä kulttuurisia piirteitä ja luodaan kuvaa todellisesta toimintaympäristöstä. Keskusteluun on hyvä kutsua laaja-alaisesti niin seurakuntalaisia kuin seurakuntien sidosryhmiä.

Keskustelu ei johda vain tarkempaan kuvaan todellisuudesta vaan muutokseen minussa, meissä ja koko kirkossa. Ihanteet ja todellisuus ovat usein jännitteessä. Inhimillinen yhdenmukaistamisen tarve, toisten äänten vaimentaminen ja hajaannus eivät ole vieraita kirkolle, vaikka sen tulisi elää erilaisuudesta ja ykseydestä käsin. Kirkon kasvaminen kulttuurienvälisyyteen ja kumppanuuteen edellyttää ajan ja ajatusten jakamista aidossa ja tasavertaisessa vuorovaikutuksessa erilaisten kulttuuristen mallien välillä. Käsitykset ja asenteet muuttuvat ajan kanssa ja yhdessä.

Hämmennystä ja löytöjä

Niin kuvat tulevaisuudesta kuin kirkon ydin haastavat kirkon työstämään identiteettiään: kenties kansankirkosta kansojen kirkon suuntaan, isännästä muukalaiseksi ja entistä monikielisemmäksi – ja kohti näkyvämpää yhteyttä. Tilanne hämmentää. Juuri se avaa ymmärtämään kirkkoa ja sen sanomaa uusilla tavoilla. Hämmennys voi poistaa esteitä evankeliumin äänen tieltä.

Tulevaisuusselonteko Sakastissa

haapiainenTimo-Matti Haapiainen
projektipäällikkö
Kirkkohallitus

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.