Siunaus kantaa pientä ihmistä

Elokuussa pieniä koululaisia siunataan koulutielle eri puolilla Suomea.

Siunausta, sitä saa kun pyytää! Näin kampanjoitiin pääkaupunkiseudulla joitakin aikoja sitten. Mitä ”siunata” tarkoittaa? Joku siunaa syömisensä. Toinen ihmisiä. Kuka voi siunata ja ketä?

Siunaamisen perusta on Raamatussa. Vanhassa testamentissa siunaus tietää maallista menestystä, heilimöiviä peltoja ja tuvan täydeltä lapsia. Uudessa testamentissa siunaaminen laajenee kristityn ihmisen tehtäväksi ja elämänasenteeksi.

Siunausta toivotetaan tavattaessa toisia. Jollain on tapana siunata itsensä ja läheisensä aamu- ja iltarukouksessa. Aterian aluksi voidaan lausua ruokarukous. Joku voi siunata itsensä tai toisia tekemällä ristinmerkin. Siunauksen ulkoisia merkkejä voivat olla käden päällepano tai käsien kohottaminen.

Kirkko siunaa jäseniään heidän erilaisissa elämäntilanteissaan ja messussa. Esimerkkinä pienten koululaisten siunaamiset lukukauden alkaessa. Myös paikat ja rakennukset voidaan siunata – kuten kodin siunaamisessakin tapahtuu. Helsingissä on siunattu lemmikkieläimiä ja pohjoisemmasta löytyy toinen ääripää, hirviporukan jahtilava.

Siunaus tuntuu rakkaudelta

Siunaaminen kuuluu papin sielunhoidollisiin tehtäviin. Lapsi ei osaa vielä mitään pyytää. Siunaamisen lapselle voi antaa joku muukin kuin pappi. Mikään maaginen toimenpide siunaaminen ei ole. Se on kohtaaminen – vuoropuhelua. Talismanit ovat siitä kaukana. Kun elämässä on rakkautta, läheisyyttä ja luottamusta, siunauksen oikein tuntee.

Konkreettisena siunauksena pidetään lasten tai lastenlasten syntymää ja kasvamista yhdessä heidän kanssaan. Hepreaksi siunata-sana on substantiivi ja se tarkoittaa niin siunausta, menestyksen toivotusta kuin ylistystä. Vanhassa testamentissa siunaus tarkoittaa varsinkin jälkeläisten ja oman maan saamista.

Kun äidit toivat kastamattomia lapsiaan Jeesuksen siunattaviksi, Jeesus kielsi opetuslapsiaan estämästä heitä ja siunasi lapset. Jeesus antoi tällaisen esimerkin, siksi on vaikea löytää mitään perusteluja siunaamisen epäämiselle.

Siunaus lähettää arkeen ja muuttuviin elämäntilanteisiin

Siunaaminen on yksinkertaistettuna hyvän onnen ja Jumalankin läsnäolon toivottamista. Kun siunaa henkilöä, silloin toivotetaan aineellista ja/tai hengellistä menestystä, terveyttä ja onnea. Jokainen meistä voi siunata toista ihmistä. Siunaus uskonnollisena käsitteenä tarkoittaa (Jumalan suomaa) hyvyyttä, menestystä, varjelusta tai armoa.

Kristillisen käsityksen mukaan siunaus on siis Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa. Siksi koemme siunauksen myönteisenä asiana. Siunausta koemme vahvasti lapsen syntymisessä sukuun ja sitä koemme esim. rakastumisessa sekä luonnon keskellä että myös taiteen äärellä.

Siunaus on läsnäoloa ja huolenpitoa. Siunaus on kätketty elämän ja olemisen lahjaan. Siunaus lähettää myös rohkeasti arkeen ja kuuluu vahvasti juuri muuttuviin elämäntilanteisiin! Siunaus on ihmiselle sama kuin vesi veneelle – se kantaa.

Kirjoittaja on vaari, joka tuntee siunausta toukokuussa syntyneestä ensimmäisestä lapsenlapsestaan.

Sampo Muurinen
kirkkohallitus
apulaisjohtaja
diakonia ja sielunhoito