Seurakuntarakenteiden muutokset haasteena seurakuntien verkkopalveluissa

Miten seurakuntien verkkopalvelujen sivustomallit kannattaa rakentaa, jotta ne toimivat myös lähivuosien seurakuntarakenteiden muutoksissa? Tällä hetkellä seurakuntayhtymiä on monenlaisia, ja on myös liitoksia, jotka eivät ole yhtymiä. On kappeliseurakuntia ja seurakuntapiirejä, jotka ovat melkein sama asia, mutta eivät kuitenkaan ole. Nykytilanteen mallintamisella ei pitkälle eletä vaan verkkopalvelukokonaisuuden tulee mahdollistaa jatkuva muutos melkein mihin suuntaan tahansa, kustannustehokkaasti ja ilman suuria kokonaisuudistuksia. Mieleen saattaa hiipiä epäilys. Onko se mahdollista?

Verkkohankkeessa tätä haastetta on pilkottu ja pyöritetty, epäilty ja uudelleen arvioitu. Muutamia melko pysyviä totuuksia on löydetty, joiden varassa ratkaisu häämöttää, ainakin siihen saakka kunnes toisin todistetaan. Samankaltaisia pysyviä totuuksia löytyy myös Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat –dokumentista ja siihen liittyvistä tutkimuksista.

• Seurakuntalaisille rakenteilla ei ole suurta merkitystä. Seurakuntalaisten tarvitseman toimintaan liittyvän tiedon osalta välimatkoilla ja kulkuyhteyksillä on suurempi merkitys kuin hallinnollisilla rakenteilla.
• Maantieteellisesti on merkittäviä eroja, joten kaikkien seurakuntien puristaminen yhteen sivustomalliin ei palvelisi ketään. Alueellisuuden esittämiseen tulee rakentaa useita väljyysasteita, ja ratkaisujen tulee palvella ensisijaisesti seurakuntalaista eikä hallintorakenteita.
• ”Seurakunnan luonne hengellisenä yhteisönä voi toteutua parhaiten suhteellisen pienessä alueellisessa yksikössä.” Tämä on totta myös verkkopalveluissa. Suuren maantieteellisen alueen yhteinen verkkopalvelu jää kaikille etäiseksi eikä tunnu omalta ”kuulumisyhteisöltä”.
• Seurakuntarakenteissa ja myös seurakuntien verkkopalveluissa kyse on siitä miten toiminta ja hallinto jaetaan.

Nykytilanteen sivustotarpeet ja rakenteet piirrettiin kaavioksi, sen mukaan miten toiminta ja hallinto on jaettu.

Sivustomallien toteutuksina tämä tarkoittaa, että tarvitaan yksi kolmio, yksi neliö ja yksi soikea pallo, jonka sisällä on pieniä palloja. Näitä kolmea palikkaa yhdistelemällä saadaan seurakuntallitoksissa joustava monistettava verkkopalvelu. Nämä kolme muotoa perustuvat pysyviin rakenteisiin.

Ratkaisun pohdinta ei ole ollut pelkkää kolmioiden ja pallojen piirtelyä, vaan asiaa on pohdittu myös sisältöjen ylläpitovastuiden näkökulmasta, eli mitä sisältöjä tuotetaan yhtymässä tai ”emoseurakunnassa”, ja mitkä asiat tulee päivittää seurakunnissa. Oleellisia näkökulmia ovat myös paikallisten domain-osoitteiden mahdollistaminen sekä kokonaisuuden kustannukset ja palvelukokonaisuuden hallittavuus tulevissa seurakuntaliitoksissa.

Mitä nämä pallot ja kolmiot sitten tarkoittavat verkkopalvelun käyttöönoton osalta? Palikoilla voidaan rakentaa neljä erilaista alueellisuuden esitystapaa. Seurakuntaliitoksia kokeneilla seurakunnilla on valittavissa sivustomalli kolmesta vaihtoehdosta.

Aluevalikko on löyhin ja nopein alueellisuutta rakentava elementti

Kaikissa sivustomalleissa on käytössä ns. aluevalikko, joka on oletuksena piilossa (ei vie tilaa) ja avautuu klikkauksesta sivuston yläosasta. Valikkoon voidaan seurakunnassa lisätä minkä tahansa hallintomallin mukaisia lähialueen seurakuntia – mielellään niitä, joista seurakuntalaiset ovat kiinnostuneita. Valikkoa ei rajata pelkästään yhtymärakenteisiin, vaan seurakuntalainen löytää sieltä myös muut naapuriseurakunnat sekä kirkon alueelliset palvelut kuten perheneuvonnan.

Liitos ilman yhtymää eli työnimellä ”pullea kolmio”

Pullea kolmio syntyy kun muutaman seurakunnan hallinto keskitetään yhteen seurakuntaan, mutta liitoksesta ei synny erillistä seurakuntayhtymää. Toisin sanoen yksi seurakunta pullistuu hallinnollisesti, mikä verkkopalvelussa tarkoittaa sitä, että hallinnollinen sisältö tarvitsee hieman enemmän näkyvyyttä. Samalla liittyneet lähiseurakunnat muuttuvat usein kappeliseurakunniksi tai seurakuntapiireiksi, joiden tulee linkittyä keskenään. Nämä lähiyhteisöt säilyttävät omat sivustonsa, koska toiminta jatkuu entiseen tapaan ja seurakuntalaisten tulee löytää oma lähiyhteisönsä myös verkossa. Pulleita kolmioita esiintyy usein pienissä tai keskikokoisissa kaupungeissa tai maaseudulla. Sivustomallina tämä tarkoittaa usean toisiinsa linkittyvän kolmion eli perussivuston perustamista.

Pitkien välimatkojen suurehko yhtymä eli työnimellä ”taajama”

Taajamamallista on kyse kun laajahkon alueen seurakunnat muodostavat seurakuntayhtymän, johon hallinto keskitetään. Yhtymä itsessään ei ole seurakunta, vaan kuten uusi rakenne-ehdotus asian sanoittaa: ”Uusi seurakuntayhtymä 2015 itsessään on kevytrakenteinen palveluorganisaatio”. Keskeistä mallille on myös pitkät välimatkat, jotka johtavat siihen, että seurakuntalaiset tietävät oman seurakuntansa, ja se on osa paikallista identiteettiä. Useimmiten seurakuntalaiset eivät tarvitse yhtymän palveluja vaan asioivat pääosin lähiseurakunnan kanssa. Sivustomallina tämä tarkoittaa usean kolmion eli perussivuston perustamista sekä näiden kevyen hallinnollisen sivuston perustamista.

Kirkko suuressa kaupungissa eli työnimellä ”urbaani”

Hankkeessa on tutkittu, että suuressa kaupungissa kuten Oulussa, puhutaan kirkosta mutta Keravalla puhutaan seurakunnasta. Eli oma seurakuntaidentiteetti on epäselvempi kun saman kaupungin alueella on useampi seurakunta. Usein se on myös niin epäselvä, että seurakuntalainen ei tiedä omaa seurakuntaansa. Suuren kaupungin yhtymässä välimatkat ovat melko lyhyitä ja seurakuntalaiset käyvät melko paljon myös eri seurakuntien tilaisuuksissa. Kaupunkiyhtymissä on myös usein yhteisiä pelisääntöjä tai päivystäviä pappeja, jolloin kaupunkialueen sisältöjen yhteinen esitystapa on luontevaa. Sivustomallina tämä tarkoittaa seurakuntien yhteistä palvelua, jossa asiat kuitenkin löytyvät myös seurakunnittain ja seurakunnilla on omat osionsa logoineen ja kuvineen.

Jos urbaaniin malliin liittyy seurakunta, joka on kymmenien kilometrien päässä kaupunkialueesta, sivustoon voidaan liittää erillinen perussivusto tälle seurakunnalle, varsinkin jos seurakuntalaiset eivät miellä kuuluvansa lähikaupunkiinsa yhtä kiinteästi kuin keskustan ja lähiöiden seurakuntalaiset. Myös ylläpitoresurssit kannattaa tässä päätöksessä huomioida.

Sopiiko seurakuntasi johonkin näistä malleista?

Pilottiseurakunnista Kerava, Nurmijärvi ja Pöytyä ovat yksittäisiä perussivustoja. Ylä-Savon seurakuntayhtymä on pitkien välimatkojen suurehko yhtymä eli taajama. Seinäjoelle ja Savonlinnalle sopii joko pullea kolmio tai taajama, tätä vielä mietitään.

Mikäli kaavailtu rakenneuudistus toteutuu, kaikki seurakunnat ovat vihreitä kolmioita joko taajama-yhtymässä tai urbaani-yhtymässä. Pulleiden kolmioiden aika saattaa olla ohi, mutta siirtymä taajama- tai urbaanimalliin on verkkopalvelun kannalta helppo, koska kaiken keskiössä on vihreä kolmio eli lähiseurakunnan perussivusto.

Menivätkö pallot ja kolmiot sekaisin ja mietit vielä, miksi yksi yhtymämalli ei riitä? Vaikka seurakuntarakenteet muuttuvat, välimatkoihin perustuvat ilmiöt eivät muutu. Taajamamallin alueella kuulumisyhteisö ei muutu hallinnon mukana, koska muihin yhtymän seurakuntiin saattaa olla yli 50km matkaa, eivätkä bussit kulje kuin kerran viikossa. Ja toisaalta suurissa kaupungeissa seurakuntien rajat eivät ole mitenkään muistettavia ja selkeitä, joten seurakuntaa on helpompi lähestyä ”kirkko kaupungissa verkkopalvelun” kautta.

Hankkeessa ei ole pystytty käymään asiaa läpi kaikkien seurakuntien näkökulmasta, joten viisautta tähän vielä toivomme. Onko tähän poikkeuksia? Onko jokin näkökulma unohtunut? Millaisiin ongelmiin on aiemmin törmätty seurakuntaliitoksissa? Kommentoi hankkeen facebook-ryhmässä tai osoitteella verkkohanke@evl.fi.