Tuomiorovasti Satu Saarinen saarnaa Oulun tuomiokirkossa. Kuva: Sanna Krook
Saarnat ovat ihania tietopaketteja – ainakin kuulijan ja tutkijan näkökulmasta! Vaikka muistan myös saarnojen valmistamiseen liittyvän tuskan ja saarnaamiseen kuuluvan sanojen riittämättömyyden tunteen…
Onneksi papit laittavat saarnojaan myös nettiin meitä varten, jotka emme pääse niitä paikan päälle kuulemaan niin usein kuin haluaisimme. Esimerkiksi saarnakokoelma Digipostilla on hauskaa, syvällistä ja informatiivista luettavaa paitsi kirkon jäsenen myös tutkimuksen kannalta.
Kaste kutsuu kutsumuksen hoitamiseen
Luin saarnoja siitä näkökulmasta, mitä ne kertovat kutsumuksesta. Digipostillan saarnojen mukaan kutsumus on Jumalalta saatu tehtävä tai lahja, joka on jokaisella kastetulla. Kasteessa ihminen kastetaan paitsi kirkon jäsenyyteen myös kutsumuksen hoitamiseen. Ihmisen tulee tehdä parhaansa siinä kutsumuksessa, joka hänelle on annettu.
Kutsumukseen liittyy Jumalan tahdon kysyminen läpi elämän. Siksi usko ohjaa täyttämään kutsumuksen ja näkemään oman elämän sekä ympäröivän todellisuuden armon ja rakkauden valossa. Yhteyden sanaan ja sakramentteihin nähtiin auttavan kutsumuksen hoitamista.
Lähimmäisen kutsumus on tärkein kutsumus
Vaikka saarnoissa käsiteltiin myös Jeesuksen ja muiden Raamatun henkilöiden sekä kirkollisiin virkoihin liittyvää kutsumusta, lähimmäisen kutsumusta pidettiin ihmisen ensisijaisena kutsumuksena. Lähimmäisen kutsumuksena on jakaa eteenpäin sitä, mitä itse on Jumalalta saanut. Lähimmäisen rakastamista ja hyvän tekemistä hänelle voidaan saarnojen mukaan pitää ihmisyyden mittana. Kristityn rakkaus kohdistuu erityisesti kärsivään lähimmäiseen.
Jokainen ihminen on omalla paikallaan asetettu erilaisten biologisten, sosiaalisten ja ammatillisten tehtävien ja töiden tekemiseen. Jokapäiväiset askareet, ammatti ja toisten ihmisten palveleminen ovat lähetystehtävän toteuttamista omassa arkisessa elämässä. Kutsumus on opetuslapsena elämistä, Kristuksen seuraamista, Jumalan läsnäolon heijastamista keskellä elämän iloja ja suruja.
Kutsumus vaatii ponnistelua
Saarnojen mukaan jokaisella ihmisellä on omat lahjansa ja puutteensa. Jokaisella on myös oma ristinsä työssä, kotona ja sosiaalisessa elämässä. Jeesuksen seuraaminen on elämistä maailman hyväksi toisia ihmisiä palvellen. Omasta joutuu luopumaan hänen hyväkseen, jolla on nälkä ja jano.
Kutsumus vaatii kestävyyttä ja uskollisuutta. Aikaa myöten kutsumus voi tuntua uuvuttavalta, yksitoikkoiselta ja tylsältä ja sen merkitys voi kadota näköpiiristä. Kutsumukseen liittyvät myös koettelemukset ja kiusaukset. Kutsuttu voi kuitenkin luottaa siihen, että Jumala vie aloittamansa työn päätökseen. Ihminen on luotu ikuisuutta varten. Kutsumus on kuin pääsiäinen, jossa jumalallinen kirkkaus murtautuu ihmiseen todellisuuteen.
Lue lisää kutsumuksesta kirjasta Kutsumus ja elämäntehtävä. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 128. Kirja ilmestyy huhtikuussa 2018.
Kutsumuksen tutkiminen jatkuu kasteen ja kummiuden tutkimisella
Kummius on tärkeä ja yllättävän vähälle huomiolle kirkossa jäänyt kutsumustehtävä. Myös oman lapsen tuominen kastettavaksi ja kristillisen kasvatuksen antaminen ovat osa kutsumusta.
Tutkimus jatkuukin kasteen ja kummiuden merkityksiä ja käytäntöjä selvittävällä hankkeella, jossa suomalaisia pyydetään kirjoittamaan omia ajatuksiaan kasteesta, kummilapsena olemisesta ja kummina toimimisesta. Kyselyyn voi vastata tästä.
Maarit Hytönen
tutkija
Kirkon tutkimuskeskus