Hyvässä järjestyksessä kohti tulevaisuutta? Seurakuntarakenteiden uudistamisessa on ratkaisujen aika.
Kolme vuotta sitten seurakunnat, seurakuntayhtymät ja hiippakunnat antoivat runsaasti palautelausuntoja siitä, mihin suuntaan seurakuntarakenteita tulisi kehittää. Tuolloin 92 prosenttia 327 vastaajasta arveli, että nykyinen lainsäädäntö ei tarjoa riittävän hyviä välineitä tulevaisuuden seurakuntarakenteiden luomiseen. Lähes yksituumaisesti todettiin, että ”jotain tarttis tehdä”.
Saadun palautteen perusteella seurakuntarakenteiden kehittäminen päätettiin ottaa yksittäisten ratkaisujen sijasta perusteelliseen kokonaistarkasteluun. Kokonaisratkaisulla pyritään turvaamaan kirkon toiminta kaikkialla Suomessa ja mahdollistamaan myös pienten seurakuntien olemassaolo.
Keväällä 2012 siis käynnistyi prosessi, johon on sisältynyt kehittämistyötä, lausuntoja, mietintöjä, linjauksia, vertailuja, laskelmia, lähete- ja päätöskeskusteluja, työryhmien kokouksia, valiokuntatyötä, laintarkastusta, piispainkokouksen pohdintaa, kuulemistilaisuuksia jne. Kaiken tämän jälkeen, ratkaisun hetki on nyt lähellä: toukokuun kirkolliskokousviikolla selvinnee, millainen on tulevaisuuden seurakuntarakenne.
Avainsanoina itsehallinto ja joustavat puitteet
Uudistuksen kannalta merkittävin on peruslinjaus siitä, että tulevaisuudessa kaikki seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymiin. Seurakuntien asema kirkon toiminnan perusyhteisöinä säilyy uudistuksessa. Esitys pyrkii mahdollistamaan seurakunnille mahdollisimman laajan itsehallinnon.
Lainsäädäntö korostaa seurakuntayhtymän roolia seurakuntien palveluorganisaationa. Ns. puitelainsäädäntö siirtää entistä enemmän vastuuta oman toiminnan ja hallinnon järjestämisestä seurakunnille ja seurakuntayhtymille. Jatkossa kirkkolaki ja kirkkojärjestys sisältävät entistä vähemmän tarkkarajaisia säännöksiä.
Joustavien normien turvin paikallisesti voidaan muodostaa hyvin erilaisia seurakuntayhtymiä esimerkiksi seurakuntayhtymän koon, tehtävien, taloudenhoidon, henkilöstön sijoittamisen tai tehtävien täyttämisen, yhtymärovastin aseman, seurakuntien osa-aluehallinnon järjestämisen tai luottamuselinten puheenjohtajuuksien näkökulmista.
Ripeitä ratkaisuja vaaditaan
Tulevassa kirkolliskokouksessa käsitellään seurakuntien rakenteita koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttamista lakivaliokunnan mietinnön pohjalta. Lakivaliokunta pitää uudistusta tarpeellisena. Se toteaa mietinnössään muun muassa, että ”nykyinen taloudellinen tilanne vaatii ripeitä ratkaisuja, minkä vuoksi rakenteellisia uudistuksia ei ole mahdollista jättää odottamaan”.
On siis varsin todennäköistä, että kirkolliskokous tekee asiasta päätöksen toukokuisen kokousviikon aikana. Matkan varrella Uusi seurakuntayhtymä 2015 -malli on synnyttänyt sekä kiitoksen kaikuja että kriittisiä ääniä. Toisten mielestä uudistus on liian suuri harppaus, toiset taas arvioivat askelten olevan aivan liian lyhyitä.
Kirkolliskokouksen vastuullisena tehtävänä onkin nyt arvioida, onko malli riittävän hyvä tulevaisuuteen varautumiseen, vastaako se riittävästi havaintoon ”jotain tarttis tehdä”.
Siirtymäaikaa on luvassa
Kirkolliskokous voi hyväksyä esityksen sellaisenaan, tehdä lakiesityksen yksityiskohtiin muutoksia – tai jättää asian raukeamaan. Koska kyseessä on lainsäädäntöön liittyvä muutos, uudistus tarvitsee toteutuakseen ¾ määräenemmistön kannatuksen. Viime kädessä kirkkolain muutokset hyväksyy aina eduskunta.
Uudistuksessa käytetään siirtymäaikaa. Seuraavat kolme ja puoli vuotta on varattu seurakuntien neuvotteluille ja muutosvalmisteluille. Tuomiokapituleilla on keskeinen rooli neuvotteluiden käynnistämisessä ja muutoksen tukemisessa. Tarkoitus on, että vuoden 2019 ensimmäisenä päivänä kaikki seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymiin.
Lue lisää seurakuntarakanneuudistuksesta Sakastissa
Terhi Jormakka
Seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen projektipäällikkö