Rakkaus on kärsivällinen

Tänään on laskiaisen jälkeinen päivä, tuhkakeskiviikko. Tänään on maaliskuun ensimmäinen päivä, avioliittolain laajenemisen päivä.

Tänään monen mielessä on paljon vapautunutta iloa ja helpotusta. On astuttu pitkä askel samaa sukupuolta olevien rakkauden tunnistamisen ja tunnustamisen tiellä. Joillekin toisille päivä on hiljaisen epävarmuuden, hämmennyksen tai pettymyksen päivä, joillekin taas vain yksi keskiviikko arkisten päivien ketjussa.

Niin päivät otetaan vastaan, kukin elää ne oman elämänsä keskellä, omien kokemustensa ja ymmärryksensä pohjalta, tämänkin.

—

Tänään ajattelen erityisesti teitä kirkon työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia, joille laki nyt avaa avioliiton mahdollisuuden. Toivon, että otatte tämän päivän vastaan hyvillä mielin ja iloitsette siitä niiden kanssa, jotka ovat lähellänne ja jakavat ilonne.

Keskustelun velloessa voi välillä näyttää kuin te olisitte kirkolle erityinen vaikeus tai ongelma. En ajattele niin. Sen sijaan haluan sanoa teille, kuinka paljon olen teiltä oppinut. Olen oppinut Jumalan antaman elämän ja Jumalan antaman rakkauden rikkautta ja moninaisuutta.

Kiitän Jumalaa teidän olemassaolostanne.

—

Tänään on teille tärkeä päivä. Tulevina päivinä ja vuosina avioliitosta tullaan kirkossa vielä puhumaan paljon. Silloin puhutaan myös teistä ja rakkaudestanne. Rukoilen, että jaksatte sen. Vähitellen, niin rohkenen uskoa, myös teidän oma äänenne ja elämänkokemuksenne tulee luontevaksi osaksi keskustelua.

Omalla kokemuksellanne te voitte auttaa rakentamaan Kristuksen kirkkoa niin, että se olisi ankaran maailman keskellä turvapaikka. Sellainen paikka, jossa kenenkään ei tarvitse omien ajatustensa, oman itsensä tai oman rakkautensa takia piiloutua, arkailla ja olla varuillaan.

Tähän päivään ja tuleviin päiviin katsoessa palaan tuhkakeskiviikosta laskiaissunnuntain sanoihin, jotka apostoli Paavali kirjoittaa:

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken sen kärsii.”

Kari Mäkinen
arkkipiispa