Keskustelu kirkosta on kärjistynyt viime vuosina. Kärjistyneessä keskustelussa havaitaan usein toisten haukkumista tai arvioimista huonoksi sekä oman erinomaisuuden nostamista. Näyttää siltä, että kukaan ei enää tiedä, mikä tai mitä kirkko on.
Monet ovat viime vuosina halunneet tuoda äänensä kuuluviin siitä, mikä on kirkon keskeisin tehtävä. Näitä ryhmittymiä näyttä olevan kolme: lähetyskäskyn puolue, lähimmäisen rakkauden joukkue sekä kokoavan seurakuntatyön ryhmittymä. Jos katsomme näitä kaikkia yhtaikaa, niin kuin tässä kirjoituksessa pyrin tekemään, huomaamme heti, että kirkko ei voi valita näistä vain yhtä vaan kaikki nämä kolme ovat kirkon elämälle keskeisiä ja tärkeitä.
Ehkä määrällisesti suurin ja äänekkäin on viime vuosina ollut lähimmäisen rakkautta kirkon elämässä painottava ryhmittymä. Tämä puolue julistaa ja vaatii toisten, ja ehkä erityisesti vähemmistöjen, rakastamista vedoten Jeesuksen käskyyn: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Toisen ryhmän johtoajatus on lähetyskäsky eli Jeesuksen viimeinen käsky seuraajilleen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” Tämän näkökulman esillä pitäjät puhuvat usein lähetyksestä, julistuksesta, evankeliumin sanomasta ja Raamatusta. Välillä kuulee sanottavan, että missio on kirkon tärkein, jos ei peräti ainoa tehtävä.
Kolmas näkökulma nousee Jeesuksen ja opetuslasten viimeiseltä yhteiseltä aterialta, jossa Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Ottakaa ja syökää… Ottakaa ja juokaa … Niin usein kuin te siitä syötte ja juotte, tehkää se minun muistokseni.” Jeesus kehottaa siis seuraajiaan huolehtimaan kokoontumisesta ja yhteisistä aterioista myös sen jälkeen, kun hän itse ei ole heidän kanssaan. Tämä näkökulma on usein taustalla, kun puolustetaan seurakunnan kokoontumista erityisesti ehtoolliselle, mutta myös muihin tilaisuuksiin kuten konsertteihin, keskusteluihin, piireihin ja muihin tapaamisiin. Ateriayhteys kantaa.
Kukin näistä näkökulmista pohjautuu suoraan Jeesuksen antamiin käskyihin, ja niitä voidaan perustella Raamatulla. Ne kaikki ovat osa kirkon olemusta ja luovuttamattomia. Ongelmia tulee silloin, jos nämä näkökulmaa asetetaan kilpailuasetelmaan toisiaan vastaan tai joku yksi näkökulma nostetaan muiden yläpuolelle. Kirkko ei voi vain mennä ja tehdä opetuslapsia, eikä vain kokoontua yhteen. Sen täytyy tehdä kumpaakin. Kirkon tulee myös heijastaa lähimmäisenrakkautta niin puheissa kuin teoissa. Jos joku näistä näkökulmista jätetään pois, jotain olennaista puuttuu ja kuva kirkosta vääristyy kaikille.
Mitä nyt olisi siis tehtävä? Uskon keskusteluun ja yhteen hiileen puhaltamiseen. Meidän, kirkon työntekijöiden ja vastuunkantajien, tulee opetalla keskustelemaan niin, että korvat pysyvät auki kaikkiin suuntiin, ja että itse valitsemme sanamme niin, että emme loukkaa tai haavoita toisia keskustelijoita.
Terhi Paananen
asiantuntija
Kirkkohallituksen jumalanpalvelus ja hengellinen elämä