Kuvateksti: Lapsiperheissä asuu 2,1 miljoonaa suomalaista ja yli miljoona lasta. (Kuva: Sanna Krook.)
Suomessa on yli 4 miljoonaa perheenjäsentä. Valtaosa suomalaisista asuu perheessä (74 % vuonna 2016). Perheiden keskimääräinen henkilöluku on 2,8 henkilöä.
Perhe siis edelleen yhdistää suomalaisia, mutta samalla myös erottaa. Tämän kokee luissaan ja ytimissään niin sosiaalisessa mediassa kuin netin keskustelupalstoilla. Isä, äiti ja kaksi kaunista ja monipuolisesti harrastavaa lasta asetetaan niissä usein edelleen täydellisen perheen tunnusmerkeiksi. Yksinhuoltajat, samaa sukupuolta olevat vanhemmat ja perheettömät näyttäytyvät niissä helposti ihmisrahjuksina, jotka jo lähtökohdissaan ovat epäonnistuneet riippumatta siitä, miten he itse tai heidän perheensä voivat. Joskus myös viranomaiset, lääkärit, opettajat, sosiaaliviranomaiset ja kirkko menevät samaan ansaan.
Yksin asuu 21 prosenttia suomalaisista eli 1,1 miljoonaa. Yksin ja laitoksissa asuvia ei lasketa perheellisiin.
Tyypillisin perhe on pariskuntaperhe, jonka taloudessa ei asu lapsia. Perheistä 36 prosenttia koostuu lapsettomista aviopareista ja 15 prosenttia lapsettomista avopareista. Lapsiperheiden osuus on 39 prosenttia koko väestöstä ja 49 prosenttia kaikista perheistä. Lapsiperheiden keskimääräinen lapsiluku on 1,8 lasta. Lapsiperheistä 9 prosenttia on uusperheitä, joissa asuu jommankumman tai molempien puolisoiden edellisissä liitoissa syntyneitä lapsia. Yksinhuoltajaperheitä on lähes 22 prosenttia lapsiperheistä ja 13 prosenttia kaikista perheistä. Samaa sukupuolta olevia rekisteröityjen parien perheitä, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia, oli noin 650 vuonna 2016.
Jokainen perhe on omanlaisensa
Jokainen perhe on pohjimmiltaan omanlaisensa. Perheellä on vahvuuksia ja heikkouksia riippumatta perhemuodosta. Vaikka tilastojen mukaan maahanmuuttajataustaisissa perheissä, mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien perheissä, heikossa sosioekonomisessa asemassa olevissa perheissä ja yksinhuoltajaperheissä lasten hyvinvointi on keskimäärin alhaisempaa kuin muissa perheissä, se kertoo ehkä enemmän tuen riittämättömyydestä kuin perhemuodosta. Aina perheen olosuhteet eivät myöskään riipu vanhempien huonoista valinnoista: kun elämässä ei ole tarjolla hyviä vaihtoehtoja, on valittava huonoista vaihtoehdoista se parempi. Aina ei voi edes itse valita. Ainakaan lapset eivät ole näitä valintoja tehneet.
Raha vaikuttaa sekä perheisiin että perheellistymiseen. Keski-ikäisillä lapsettomilla pariskunnilla on korkeimmat tulot. Pienituloisimpia ovat alle 35-vuotiaat yhden henkilön kotitaloudet. Pienituloiset, ei-työssäkäyvät, työttömät tai työttömyysuhan alla elävät ovat muita valmiimpia siirtämään lastenhankintaa ja jopa luopumaan siitä. Lapsiperheiden köyhyysaste on pysynyt 2010-luvun noin 10 prosentin tasolla.
Usein mittaamme asioiden hyvyyttä ja huonoutta itsellämme ja omilla valinnoillamme. Pidämme omaa perhettämme hyvänä perheenä ja parhaat olosuhteet sen jäsenille tarjoavana perhemuotona. Artikkelikokoelma Perhe ja avioliitto muutoksessa (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 127) osoittaa, että monenlaisilla perheillä on rikkautensa ja vahvuutensa. Perheen toimivuus, riittävät resurssit hyvinvoinnille ja hyvät ihmissuhteet voivat toteutua monenlaisissa olosuhteissa. Toisaalta myös monenlaiset perheet tarvitsevat aitoa empaattista tukea – ja usein myös pyytävät sitä itse.
Kaikenlaiset perheet tarvitsevat tukea
Tilastojen mukaan kirkon ihanne perheestä, johon syntyy lapsia naisen ja miehen solmittua kristillisen avioliiton, toteutuu suomalaisessa yhteiskunnassa yhä harvemmin. Siksi moni suomalainen kuuntelee kirkon viestejä perheestä aralla korvalla ja ehkä myös ulkopuolisuutta tuntien. Avun pyytäminen seurakunnasta tai kirkon perheneuvonnasta ei aina ole helppoa.
Jokainen viesti perheestä on arvokas ja ansaitsee tulla kuulluksi mahdollisimman pikaisesti. Vaikka asiantuntijoita ja arvostelijoita on paljon, sellaista tukea, jolla on perheen hyvinvoinnin kannalta todellista merkitystä, ei ole liikaa. Varhainen tuki säästää myös resursseja pitkällä tähtäimellä. Viranomaisten antaman tuen lisäksi me kaikenlaisten perheiden jäsenet ja perheettömät tarvitsemme arkista apua ja suopeita ajatuksia toinen toisiltamme.
Maarit Hytönen
tutkija, Kirkon tutkimuskeskus