Oppimisen polulla

Sain viime syksyn ja alkuvuoden aikana osallistua kahteen mielenkiintoiseen viestinnän koulutukseen. Hämeenkyrön seurakunnan viestintäkoulutus ja viestinnän pastoraalikurssi tarjosivat erinomaisen mahdollisuuden keskustella ja pohtia viestinnän merkitystä ja viestinnän muutosta seurakunnissa.  

Molemmissa koulutuksissa ilahdutti erityisesti se, että viestintä nähdään tärkeänä ja keskeisenä kehittämiskohteena. Myös viestinnän monipuolisuus ja monipuolinen hyödyntäminen tuntuivat olevan lähes itsestäänselvyyksiä. Henkilökohtainen motivaatio viestinnän kehittämiseen oli suurta. 

Oman osaamisen haastaminen ja aikaisempien oppien uudelleen miettiminen tuntuivat luontevilta ja tarpeellisilta. Samalla sopivalla tavalla kriittinen asenne ja joskus perusteltukin pohdinta tutkitun tiedon ja omien arkihavaintojen välisistä eroista synnytti rakentavaa keskustelua.  

Erityisen tarpeelliselta tuntui keskustelu siitä kenelle ja miten viestintää ja vuorovaikutusta olisi tarpeen toteuttaa uudella ja erilaisella tavalla. Nykytilanteessa seurakunnan oma viestintä (esim. verkkosivut ja seurakuntalehdet) tavoittaa hyvin tai erittäin hyvin seurakunnan toimintaan osallistuvat.  

Samanaikaisesti tutkimus osoittaa, että seurakuntalaisiin ja laajemminkin paikkakuntalaisiin on erittäin hyvät yhteydet. Tämä näkyy siinä, että ihmiset muistavat kohdanneensa seurakunnat median tai tilojen (kuten hautausmaat) kautta erittäin hyvin. Seurakunta on edelleen merkittävä ja kiinnostava toimija julkisessa tilassa. 

Tähän havaintoon nojaten oli helppo perustella ja vahvistaa uskoa viestinnän kehittämisen tarpeellisuuteen. Avoimuus seurakunnan viestin ja vuorovaikutuksen vastaanottamiseen tarjoaa hyvän pohjan kokeilemiselle ja kehittämiselle, sillä kokeilut saavat välittömän palautteen toimivuudesta. 

Kokeilemisen iloa

Hämeenkyrön viestinnän koulutuksessa käytettiin pohjana Ruotsin kirkon Kommunikation som mission -työkirjaa, jota on Ruotsissa kehitetty jo useita vuosia vahvistamaan viestinnän taitoja paikallisseurakunnissa. Koulutuksia on toteutettu kymmeniä, ellei satoja. Malli perustuu vahvasti konkreettiseen tekemiseen, mikä vahvistaa osallistujien motivaatiota oppimiseen. Kaikki mitä tehdään ja opitaan viedään suoraan käytäntöön.

Kokeilemisen taustalla vahvistetaan osallistujien ymmärrystä sekä viestinnän moninaisuudesta että paikallisen toimintaympäristön muutoksista ja muutosten tuomista vaatimuksista. Hämeenkyrössä tämä tarkoitti esimerkiksi omien viestintätaitojen arviointia sekä koulutuksen alussa että lopussa. Se tarkoitti myös ymmärryksen lisäämistä hämeenkyröläisistä ja hämeenkyröläisten tavoista hyödyntää erilaisia viestinnän mahdollisuuksia. 

Neljän kerran koulutuksen aikana syntyi runsaasti oivalluksen hetkiä, joiden taustalla oli usein ymmärrys siitä, että viestintää on erittäin tarpeellista katsoa monesta näkökulmasta. Itselleni vaikuttavin esimerkki tästä oli ohessa oleva Facebook-päivitys hautausmaan puiden kaatamisesta. Päivitykseen tiivistyy ymmärrys siitä, miten usein mielipahaa aiheuttavasta puiden kaatamisesta viestitään niin, että se on ymmärrettävä ja tarpeellinen toimenpide. 

Palautekyselyssä koulutuksen onnistuminen tiivistyi näin:

Koulutus avasi viestinnän merkitystä ja madalsi sen toteuttamisen kynnystä.

Tavoitteena on, että Hämeenkyrössä toteutetusta pilottikoulutuksesta tehtäisiin Ruotsin tapaan helposti käyttöön otettava ja toteutettava viestinnän koulutus, jonka avulla saadaan seurakunnan viestinnän kehittäminen hyvälle alulle. 

Viestintäkoulutuksen toteuttamisesta Hämeenkyrössä vastasivat viestintäpäällikkö Sakari Vanhanen Ylöjärveltä ja hankejohtaja Sami Kallioinen Kirkkohallituksesta.