Nyt on näytön paikka!

Elämme Suomessa ja koko maailmassa poikkeuksellisia aikoja ja maassa on valmiuslaki voimassa. Olemme kriisioloissakin oikeusvaltio ja vaikeuksien keskelläkin on toimittava lakeja, sääntöjä ja sopimuksia noudattaen.

Itse kukin meistä voi omalla käytöksellään osallistua talkoisiin noudattamalla kaikkea sitä ohjeistusta, jota koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi on annettu. Myös seurakuntatyönantajien toimilla näissä poikkeusoloissa on merkitystä.

Luonnehdin seuraavassa lyhyesti, mitä kirkon työmarkkinalaitos on omalta osaltaan tehnyt ja tekee yrittäessään ehkäistä kriisin haittoja.

Pitäkää ihmiset töissä!

Ensimmäinen ja edelleen voimassa oleva ohjeemme työnantajille on, että älkää lomauttako tässä vaikeassa tilanteessa, vaan kehittäkää yhteistyössä henkilöstön kanssa erilaisia tapoja auttaa ihmisiä haasteiden keskellä.

Kirkon yksi päätehtävä on kautta aikojen ollut auttaa lähimmäisiä ja viedä tätä viestiä kaikkialle. Meillä on nyt näytön paikka osoittaa, että kykenemme tähän näinä vaikeina aikoina aivan konkreettisesti.

Emme myöskään halua, että kirkon henkilöstöä lomautetaan siitä aivan yksinkertaisesta syystä, että yksityinen sektori, jolla kassakriisi on ollut tosiasia jo viime viikolla, lomauttaa parasta aikaa rajusti. Tällaiseen ei kukaan ole osannut tai voinut varautua, joten työttömyyskassojen kapasiteetti on nyt kovalla koetuksella. Siellä ei kaivata yhtään uutta asiakasta, mikä on ohjeemme mukaan toimittaessa vältettävissä.

Valtiovalta valmistelee kiireesti lainsäädäntöä, jolla muun muassa nopeutetaan lomautusprosessia. Nämä muutokset koskevat vain yksityistä sektoria, eivät julkista sektoria, eivätkä näin ollen myöskään kirkkoa. Näillä muutoksilla pyritään ehkäisemään yksityisen sektorin yritysten konkurssiaalto.

Aiemmat lainalaisuudet eivät päde, joten nyt tarvitaan joustavuutta ja mielikuvitusta uusien työtapojen ja auttamisväylien avaamiseen. Yksi ryhmä, joka todennäköisesti kaipaa konkreettista ja suoraa tukea ovat perheet, joissa on jääty kotiin hoitamaan pieniä lapsia. Toimeentulo vaarantuu, jos etätyömahdollisuutta ei ole, vaikka työtä olisi muutoin tarjolla. Haaste on suurin perheissä, joissa on vain yksi vanhempi. Lasten kotiin jääminen on tärkeää taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Monella on jonkinlaista puskuria pahan päivän varalle, mutta kaikilla ei sitä suinkaan ole. On löydettävä keinoja auttaa heitä, ja seurakuntienkin on niitä etsittävä.

Neuvottelut yhä käynnissä

Lopuksi vielä totean, että parasta aikaa neuvottelemme kirkon pääsopijajärjestöjen kanssa, jotta saisimme uuden sopimuksen aikaiseksi ennen kuin sopimuskausi päättyy ja vältämme sopimuksettoman tilan.

Jos kuitenkin kävisi niin, että sopimukseen ei jostain syystä päästäisi ennen ensi viikon keskiviikkoa, painotamme, että sellaisessakin tilanteessa meidän nykyistä (ensi viikolla ”vanhaa”) sopimustamme on noudatettava. Mikään villi länsi ei siis ole alkamassa ensi viikolla. Eli vanhoja sopimuksia noudatetaan niin kauan kuin uudet saadaan solmittua. Tätä kutsutaan jälkivaikutukseksi.

Toivotan kaikille voimia hoitaa niitä tehtäviä, joiden parissa parasta aikaa työskentelee. Seuraavat viikot ja kuukaudet toivottavasti osoittavat, että meissä suomalaisissa on sinnikkyyttä ja riittävää joustavuutta kohdata näin kovat haasteet siten, että voimme jälkikäteen yhdessä todeta, että toinen toistamme tukien selvisimme hienosti.

Anna Kaarina Piepponen
työmarkkinajohtaja, kirkkoneuvos
Kirkon työmarkkinalaitos

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.