Koko maailmaa ja koko ihmistä koskettava vahva evankeliumi eli ilosanoma ajaa maailmanlaajaa kirkkoa eteenpäin. (Kuva: Marjo Ihalainen/Suomen Lähetysseura)
Maailma uskonnollistuu, ja kristittyjen määrä kasvaa voimakkaasti. Tämä on maailmanlaajan uskonnollisen kentän todellisuus tänään.
Kolmasosa koko maailman väestöstä on eri tavoin kristittyjä tai kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen jäseniä. Vuonna 1900 maailman väestöstä oli myös kolmasosa kristittyjä. Samaan aikaan on tapahtunut väestöräjähdys, mikä osoittaa, että kristittyjen määrä on kasvanut erittäin merkittävästi. Muslimeja arvioidaan tänä päivänä olevan koko maailman väestöstä 24 prosenttia. Näiden kahden uskonnon edustajat ja kannattajat muodostavat enemmistön koko maailman väestöstä.
Kristilliset kirkot elävät monenlaisten ja -tasoisten murrosten keskellä. Muutokset ovat nopeita ja vanhat rakenteet kaipaavat lisää joustavuutta, muuttamista ja usein aivan uutta ajattelua. Hitaasti kääntyvinä laitoksina perinteiset kirkot ovat kohdanneet haasteen tuhansissa uusissa uskonnollisissa ryhmissä ja kirkoissa, jotka toimivat pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin ja keveillä rakenteilla. Näiden kirkkojen ja yhteisöjen taloudelliset voimavarat ovat yleensä vähäiset verrattuna perinteisten kirkkojen mahdollisuuksiin. Silti nämä taloudellisesti köyhät kirkot kasvavat kaikkein voimakkaimmin eri puolilla maailmaa. Jäsenmäärältään suurin luterilainen kirkko on jo muutaman vuoden ajan ollut Etiopian Mekane Yesus -kirkko.
Eniten jäsenmäärien kasvua tapahtuu helluntailaisissa ja karismaattisissa yhteisöissä. Karismaatikkoja on kaikissa kirkoissa ja lukumääräisesti heitä arvioidaan olevan eniten roomalais-katolisessa kirkossa, maailman valtakirkossa. On ilmeistä, että herätyskristillisyyden nousu haastaa koko kristikuntaa.
Usko Kristukseen ei ole yksityisasia. Kristinusko on aina ollut yhteisöuskonto. Canterburyn entinen arkkipiispa Rowan Williams toteaa, että Jumala haluaa kirkon olevan yhteisö, jossa toteutuvat ainakin kolme asiaa. Kirkko on yhteisö, joka kokoontuu yhteen, koska se yhtyy Jeesuksen rukoukseen, ja jota hänen elämänsä ja voimansa ruokkivat. Toiseksi kirkko on yhteisö, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia, koska kaikki ovat tasavertaisesti kutsuttuja vieraita. Kolmanneksi kirkko on yhteisö, joka julistaa Jumalan vapautta rakkaudessa ja anteeksiantamisessa sekä elää rauhassa luomakunnan ja Luojansa kanssa.
Osana maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa Suomen evankelis-luterilainen kirkko osallistuu siihen, miten kirkko elää yhteisöllisesti ja todistaa kolmiyhteisestä Jumalasta kokonaisvaltaisesti kaikkialla.
Strategioita
Viime vuosisadan lopulta alkaen on kirkossamme laadittu useita yrityksiä jäsentää ja järjestää kirkon lähetystyötä eri mietinnöissä ja strategioissa. Niitä ovat olleet ”Lähetetty Jumalan kansa” (1993), ”Koko kirkon missio” (1998), ”Kirkon lähetystehtävä” (2002), ”Kirkon lähetystyön neuvottelukunnan mietintö” (2004) ja ”Lähetettynä kirkossa” (2005).
Kirkon ensimmäinen lähetysstrategia hyväksyttiin vuonna 2010 nimellä ”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön ja kansainvälisen diakonian peruslinja vuoteen 2015 (Lähetysstrategian teologinen perusta)”. Se liittyi kirkon ekumeeniseen strategiaan.
Vuodesta 2013 alkaen kirkolla on ollut niin sanottu perussopimus kirkon seitsemän lähetysjärjestön ja Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Sopimuksessa osapuolet sitoutuvat yhteistyöhön toistensa kanssa. Sopimuksen toteutumista seurataan vuosittain niin sanotuissa ohjauskeskusteluissa, joissa tarkastellaan yhteisen työn muotoja ja yhteistyötä hyvinkin konkreettisesti. Kyse on kirkon yhteisestä työstä, jossa käytetään hyväksi kaikkia niitä toimijoita, jotka toteuttavat kirkon hyväksymää lähetyksen peruslinjausta.
Vuoden 2014 alusta alkaen jokaisessa hiippakunnassa toimivat nyt kansainvälisen työn hiippakuntasihteerit. Samalla on päivitetty kirkon lähetystyön keskuksen tilastointi- ja raportointijärjestelmää, kirkon lähetystyöntekijäkoulutus on uudistettu, uskontoteologiaan ja uskontojen kohtaamiseen on suunnattu lisää voimavaroja. Näillä kaikilla toimilla on haluttu vahvistaa hiippakuntien ja seurakuntien kykyä ja mahdollisuuksia ilmentää kristillistä todistusta ja kokonaisvaltaista lähetystä.
Konkreettinen osoitus kirkon vahvistuneesta otteesta oli monen vuoden huolellisten valmistelujen jälkeen toteutettu suuri kansainvälinen lähetyskumppanuusneuvottelu keväällä 2014. Kirkko kutsui eri puolilta maailmaa kumppanuuskirkkojen edustajat koolle. Kirkot kuuntelivat toisiaan ja arvioivat yhteistyön muotoja. Perinteinen käsitys lähetystyöstä on voimakkaasti muuntunut monipuoliseksi kumppanuudeksi ja yhteiseksi voimavarojen jakamiseksi.
Yhteinen todistus
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjaus, ”Yhteinen todistus”, hyväksyttiin joulukuussa 2015. Se on osa sitä suurta murrosta, jossa kirkko ottaa aikaisempaa vahvemman otteen ja roolin koko kirkon missionaarisesta työskentelystä yhdessä monien yhteistyökumppanien kanssa. Kyse ei ole vain lähetystyöstä vaan siitä, miten kirkko ymmärtää oman olemuksensa ja todistuksensa. ”Yhteinen todistus” -peruslinjaus liittyy kirkon päivitettyyn ekumeeniseen strategiaan ”Kohtaamisen kirkko”.
Teologinen perusta ja sisällölliset painotukset ovat samoja kuin vuoden 2010 kirkon lähetysstrategiassa, mutta ”Yhteisen todistuksen” laatimistapa oli uusi. Nyt ei koottu erillistä toimikuntaa tai komiteaa, vaan odotukset, kysymykset ja toiveet kerättiin seurakunnista ja osin ulkomailta. Peruslinjaus koottiin yli 2000 ihmiselle lähetetyn sähköisen kyselyn avulla. Kyselyyn saivat kahteen otteeseen vastata seurakuntien, hiippakuntien, lähetysjärjestöjen ja kumppanuuskirkkojen jäsenet ja työntekijät.
Valmistelujen taustalla olivat myös merkittävät kansainväliset lähetysasiakirjat, kuten Luterilaisen maailmanliiton ”Lähetys kontekstissa” (2004) ja Kirkkojen maailmanneuvoston ”Yhdessä kohti elämää” (2012).
”Yhteinen todistus” koostuu kymmenestä pääkohdasta, jotka kaikki nousevat kirkon ja seurakunnan olemuksen ymmärtämisestä. Silloin ei puhuta enää vain lähetystyöstä vaan kirkon itseymmärryksestä ja kirkon omista juurista.
”Yhteinen todistus” on lähetetty kaikkiin seurakuntiin. Se on luettavissa sähköisessä muodossa Sakastissa, jonne peruslinjausta tukemaan toimitetaan jatkuvasti uutta aineistoa. Ja jos tarve vaatii ja muutokset painavat päälle, silloin myös peruslinjausta muutetaan joustavasti kaikkien asianosaisten kanssa yhteisymmärryksessä. Kirkon lähetystyön keskus yhdessä kirkon lähetystyön toimikunnan kanssa valmistelee ja koordinoi lähetyksen peruslinjausta.
Seurakunta elää lähetyksestä
Mistä on kyse siinä, mitä kirkko kutsuu lähetykseksi, yhteiseksi todistukseksi? Koko kirkko, koko seurakunta ja kaikki seurakuntalaiset toteuttavat lahjaksi saatua lähetystehtävää. Kristityt ovat toteuttamassa Jumalan lähetystä. Kirkon missiota ei tarkastella ulkopuolelta eikä lähetystyö ole yksi työmuoto muiden työmuotojen joukossa. Korostus on siinä, että seurakunta on lähetystyön keskus. Kirkon lähetysjärjestöt ja muut järjestöt tukevat asiantuntemuksellaan ja omilla vahvuuksillaan seurakunnan lähetystä.
Kirkolla ja seurakunnilla on edessään huikeita mahdollisuuksia. Koko maailmaa ja koko ihmistä koskettava vahva evankeliumi eli ilosanoma ajaa eteenpäin. Sen voi kiteyttää vaikkapa näihin teeseihin:
1. Kristittyinä elämme muuttuvassa maailmassa, olemme osa Kristuksen kirkkoa.
2. Kirkko ja seurakunta elää lähetyksestä.
3. Lähetystyö ei ole työmuoto.
4. Lähetys on kirkon uudistusliike.
Jaakko Rusama
Lähetysteologi
Kirkon lähetystyön keskus