Euroopan kirkkojen nörtit kokoontuivat 18. kertaa, nyt aurinkoisessa Irlannissa. Dublinin maaseutu retriittikeskuksineen loi rauhaisat puitteet virtuaalivetäytymiselle, jonka aikana Murphyn laki romutti myös sujuvan internetyhteyden ulkomaailmaan. Suomen, Ruotsin, Islannin, Irlannin, Saksan, Tanskan, Romanian ja Sveitsin kirkkojen verkkoammattilaisille ekumeenisuus ei ollut konferenssin aihe vaan perustavanlaatuinen osa konferenssia. Suomesta mukana oli edustusta sekä evankelisluterilaisesta että ortodoksisesta kirkosta.
Pick’n mix: Verkossa voi valita uskonnollisuutensa
Asiantuntija-alustukset olivat tällä kertaa suorastaan erinomaisia. Aivan aluksi apulaisprofessori Heidi Campbell kertoi online- ja offline-kulttuurien verkostomaisen uskonnollisuuden trendeistä. Heidin mukaan perinteiset auktoriteetit eivät toimi verkkoympäristössä, joka mahdollistaa suoran vuorovaikutuksen ja monenlaiset osallistumisen tavat. Ruohonjuuritason tiedontuotanto ja kokemusten jakaminen ovat tietoyhteiskunnan uskonnollisuuden lippulaivoja.
Verkko on hedelmällinen ympäristö juuri ”pick’n mix”-uskonnollisuudelle, toisin sanoen supermarketille jonka uskontohyllystä kukin valitsee haluamansa. Uskontososiologiassa tällaista valintoihin perustuvaa markkinateoriaa on sovellettu lähinnä vahvasti monikulttuurisissa konteksteissa, kuten USA:ssa tai Australiassa.
Suomessa valintojen tilalle – vaihtoehtojen moninaisuuden puuttuessa täällä peräpohjolassa – on tullut pääasiassa väljä kuuluminen yhteen kansankirkkoon. Verkko kuitenkin tuo rajattomat vaihtoehdot kaikkien ulottuville välittömän ympäristön homo- tai heterogeenisyydestä riippumasta. Mitä internetin ihmeellinen maailma siis tekee suomalaiselle uskonnollisuudelle? Kuinka poikkeavan yhdenmukainen yhteiskuntamme avautuu moninaisuudelle – ja miten tähän moninaisuuden haasteeseen tai mahdollisuuteen vastaa maan massiivisin uskonnollinen yhteisö, evankelisluterilainen kirkko?
Mobiiliajan haaste ja mahdollisuus
Halusi tai ei, vastattava globaalin verkostoitumisen haasteeseen on. Uusimmista ”mobiilivallankumouksen” tuulista kirkkonörteille kävi kertomassa teknologiatoimittaja Adrian Weckler. Hänen ”faktansa” läntisen maailman sähköistymisestä ja virtuaalistumisesta olivat vaikuttavia, ainakin nykyisen tietoyhteiskunnan semipassiiviselle tutkijasielulle (=aloitteleva nörtti vain työajalla). Tiesitkö, että…
- Applen (i-laitteiden tuottaja) liikevaihto on suurempi kuin koko maailman kirjakustannusalan yhteensä.
- Ainoa ikäryhmä, jossa ostetaan yhä enemmän iPhoneja on yli 60-vuotiaat. Nuoremmat ostavat Android-käyttöjärjestelmällä varustettuja älypuhelimia.
- Pöytätietokoneiden ja kannettavien myynti laskee jatkuvasti. Ne ovat enää työvälineitä. Tablettien suosio kasvaa kasvamistaan. (iPad on paras tabletti nyt, mutta muut tulevat lujaa perässä!)
- Tietoa ei enää säilötä omalle koneelle, vaan ”kaikki” ovat pilvessä – eli tallentavat tietoa internetin tallennuspalveluihin. Pilvipalveluiden hyödyntämismahdollisuudet ovat vasta hahmottumassa, mutta ne näyttävät rajattomilta.
- Bloggaaminen on niin ”last season”. Pitkiä viestejä ei jaksa lukea älypuhelimesta. Lyhyet ja kärjistävät viestit ovat in! Siispä kaikki Twitteriin!
- Ja ekstrana: ECICin osallistujat ovat keskimäärin verkossa kolmella laitteella yhtä aikaa.
Virtual Insanity?
Tämä kaikki ei tietenkään voi olla jättämättä jälkiä myös ihmisen sieluun. Virtuaalitodellisuuteen perehtynyt psykologi Ciarán McMahon kertoikin, että netti vaikuttaa perustavanlaatuisesti ihmisten tapaan nähdä asioita ja elää elämäänsä. Esimerkiksi lyhytjännitteisyys kasvaa, ja houkutus uppoutua rajattoman tiedon maailmaan on vastustamaton. Yritäpä vaikka laittaa kännykkä pikkulapsen eteen ja kieltää koskemasta 5 minuutin aikana? Onnistuiko? No sitäpä minäkin. Jopa karkkipussia on helpompi vastustaa, aikuisenkin.
McMahonin mukaan verkko ei ole vain vuorovaikutuksen väline vaan omalakinen ympäristönsä, jossa äänenpainot ja kasvojen ilmeet eivät ole värittämässä esimerkiksi kirjallista viestiä. Internet antaa rajattoman mahdollisuuden tulkintaan. Se antaa vapauden rakentaa mielikuvia ihmisistä ja asioista. Vähän kuin kirjallisuutta lukiessa – ja sitten sen typerän elokuvaohjaajan tulkinta olikin ihan väärä!
Mutta internetissä ihmiset eivät ole kirjailijan mielikuvitustuotteita vaan ihka eläviä, lihaa, verta, sielua, äänenpainoja ja kasvojen ilmeitä. Väärintulkintojen, kontekstista irrotettujen kärjistysten, vastakkainasettelun, anonymiteetin harhan ja fantasiamaailmakuvitelmien houkutin on jatkuvasti läsnä. Ja kuitenkaan online-viestintä ei ole yhtään sen vähemmän totta kuin kasvokkainen viestintä. Siinä vain pätevät erilaiset lainalaisuudet. Se on oma ympäristönsä ja samalla osa ihmisen olemista tässä ja nyt.
Vanha kirkko uusissa leileissä
Tämän aivomyrskyn lisäksi ECIC vyörytti osallistujien silmien eteen kirjon erilaisia esimerkkejä Euroopan kirkkojen verkkopalveluista. Konferenssin antiin voi käydä tutustumassa osoitteessa www.ecic.mobi. Sivustolla on myös tiivistelmiä esitelmistä ja työpajoista. Ne on tietysti esitetty kirkkomaisen vanhanaikaiseen tapaan, bloggaamalla. Jos kuitenkin satut istumaan sen muinaismuistotietokoneesi ääressä, niin kenties jaksat lukea tarinan tai pari. Kärsimättömille älypuhelinihmisille löytyy lyhyempiä viestejä ja tunnelmakuvia Twitteristä hashtagilla #ecic18. Parin vuoden päästä kuulumisia kirjoitellaan Suomesta, ensi vuonna Sveitsin Genevestä.
Kertakaikkiaan, näinkö tämä maailma nykyään makaa?