Miten Jeesus pelastetaan?

Meditoiva-Jeesus-800Kaikki uskonnot ovat yhden ja saman inhimillisen kokemuksen sanoitusyrityksiä ajattelee – ainakin jossakin määrin – kuusikymmentä prosenttia suomalaisista, kertoi Gallup Ecclesiastica 2011 -tutkimus. Uusinta dataa on jo kertynyt Kirkon tutkimuskeskukseen, mutta sen sisältöä eivät vihkiytymättömät vielä tiedä keväällä 2016. On kiintoisaa nähdä, mitä tuolle prosenttiluvulle on käynyt.

Mikä rooli jää Jeesukselle, jos kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan saman kokemuksen ilmauksia? Onko vanhakirkollinen käsitys Jeesuksen ainutlaatuisuudesta haudattava ja annettava hänelle tasa-arvoinen paikka ihmiskunnan henkisten opettajien joukossa?

Yhteisspiritualiteetti

Ajattelulle, joka palauttaa kaikki uskonnot inhimilliseksi yhteyden kokemukseksi on jo keksitty oppisanakin, interspirituality. Olisiko se suomeksi vaikka yhteisspiritualiteetti tai yhteishenkisyys?

Yleiseen mielipiteeseen sopivaa paikkaa Jeesukselle tarjoaa muiden muassa Deepak Chopra, joka kävi kesäkuussa 2015 valistamassa täyttä salillista etsijäkansaa Helsingin Kulttuuritalolla. Deepak Chopra haluaa vapauttaa Jeesuksen ”teologisten ja arkeologisten kiistojen ryteiköstä” ja antaa hänelle paikan ”suuressa viisauden traditiossa, joka läpäisee kaikki kulttuurit. “Monet ihmiset saavat eittämättä suurta hyötyä uskonnoistaan, mutta ellemme pääse näiden ulkonaisten kehotusten ja kieltojen taakse ja löydä omasta tietoisuudestamme oman uskonnollisen juonteemme lähdettä, emme koskaan ylitä vanhojen uskontojen jännitteitä, riitoja ja konflikteja (lähde)”. Chopran haluaa johdattaa meidät “Jeesuksen syvimpään sanomaan, ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden tielle” (lähde).

New age -guruksi mainittua Chopraa kovemman paketin tarjoaa Dr Kalarikkal Poulose Aleaz, joka opettaa uskontoja ja uskontoteologiaa Bishop’s collegessa Kolkatassa Intiassa. Hän liittyy 1800-luvun puolesta välistä Intiassa virinneeseen hindulaisen ajattelun renessanssista nousevaan evankeliumien lukutapaan. Samoin kuin Deepak Chopra, Aleaz pelastaa Jeesuksen intialaisen filosofian avulla, mutta teologisemmin: ”Jeesuksen yleismaailmallinen sanoma voidaan tänään palauttaa advaita vedantan avulla. Kristillisten dogmaattisten käsitteiden, kuten sovitus-teorian ja käsityksen ihmisen synnynnäisestä pahuudesta ei enää tarvitse väärentää evankeliumia (lähde)”.

Jeesukselle tarjotaan siis vanhakirkollisesta plaseerauksesta poikkeavaa paikkaa. Chopran voidaan katsoa edustavan kevytversiota: Jeesus on samanlainen opettaja kuin kaikki muutkin opettajat, jotka johdattavat sisäisen jumaluuden eli tosi itsen löytymiseen, henkisen evoluution ja persoonallisen kasvun kiehtovalle tielle. Tohtori Aleaz tarjoaa rankempaa ja teologisoidumpaa mallia, jossa Jeesus samoin rinnastuu kilvoittelijoihin, jotka löytävät jumaluuden itsestään ja karistavat kristinuskon synniksi nimittämän vajavaisuuden itsestään tykkänään.

Myötätunnon ja viisauden opettaja vai syntien sovittaja?

Mutta saadaan Jeesuksesta yleisen myötätunnon, viisauden ja moraalin opettaja ihan suomalaisinkin voimin ilman advaita-vedantaa ja ilman mainintaa ihmiskunnan yhteisestä spiritualiteetista. Ihmisen itseriittoisuutta halventavan sovitusteorian hylkäämistä on jo ehditty suositella muun muassa Alppilan kirkossa teologipäivillä 30.7.2015. Sovitusopin hylkäämiselle on kutkuttava ja vahva tilaus.

Ei tarvitse olla profeetta – tilastojen tarkastelu riittää – ennustaakseen, että tulevaisuudessa Siionin markkinoilla liikkuu yhä useampia yhteisspiritualiteettikonsultteja. Kansankirkollisen Kuule kansaa kaikessa -periaatteen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sovitusopin hylkäämistä, vaan sen aikamme maailmankatsomuskuluttajien korville sanoitettua päivitystä. Jeesukselle on tarjolla edelleen myös pari vuosituhatta vanha paikka.

Emerituspiispa Juha Pihkala liittyi taannoin tähän puheeseen täsmentämällä, että erilaiset kulttuuriympäristöt nostavat etualalle omia termejään käyttäen ”sitä Uudessa testamentissa jo odottavaa Kristus-kuvaa, joka siinä tilanteessa johtaa Kristuksen lunastustyön yhteyteen ja osalliseksi pelastuksen salaisuudesta”.

Pekka-HiltunenPekka Yrjänä Hiltunen
asiantuntija, uskontodialogi
Kirkon lähetystyön keskus

 

 

Catholic Answer Magazine kirjoittaa Deepak Chopran Kolmas Jeesus -kirjasta käyttäen sanontaa “uushindulaista monismia massoille”. Kirja on käännetty myös suomeksi: Kolmas Jeesus – Kristus, jota ei voi sivuuttaa. Sammakko. 2009.

Sivulta Life and Contribution of Kalarikkal Poulose Aleaz (K.P. Aleaz) in the Theology of Religions: “Śaṅkara’s Advaita Vedanta being the context in the Indian hermeneutics has to decide the content of an Indian Understanding of Jesus”.

Juha Pihkalan artikkeli on synodaalikirjassa 2010 “Minä uskon? Jumala-usko 2010-luvulla.” KTK.

Advaita tarkoittaa ”ei kahta” ja vedanta yhdessä merkityksessään Upanishadeista, Intian vanhoista pyhistä teksteistä ammentavaa ajattelua. Veda tarkoittaa ”tieto” ja anta ”loppu”. Advaita vedanta -termin voisi siis kääntää löysästi vaikkapa nondualistiseksi, monistiseksi tai kaiken ykseyttä korostavaksi intialaiseksi filosofiaksi.

JÄTÄ KOMMENTTI

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.