kuva: Kaisa Tamminen
”Miksi yhdestä kolumnista syntyi näin suuri kohu”, kyseli eräs toimittaja äskettäin minulta. Kirkon kattilaa on kuohuttanut Rebekka Naatuksen kolumni, jossa hän linjasi uudella tavalla julistuksen ja diakonian suhdetta lähetystyössä.
Kirkossa lähetystyön asema on määritelty kirkkojärjestyksessä. Sen mukaan kirkon, sen seurakuntien ja jäsenten tehtävänä on evankeliumin levittäminen niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä. Lähetystyö, sekä sanoin että teoin toteutettuna, on kirkon perustehtävä. Samaa kantaa edustaa Meidän kirkko -strategia.
Monille suomalaisille lähetystyön asema ei kuitenkaan näyttäydy näin itsestään selvänä, vaan siihen liittyy mielikuvia aikansa eläneestä kulttuuri-imperialismista. Toisille taas ajankohtainen lähetystyökeskustelu on herättänyt pelon siitä, onko kirkko hylkäämässä ydintehtävänsä. Juuri tämä jännite selittää sen, miksi keskustelusta on tullut niin tunnepitoista.
Lähetysajattelussa on käynnissä sukupolvimurros
On kiistaton tosiasia, että suhtautuminen lähetystyöhön on muuttunut. Seurakuntalaisten osallistuminen lähetystoimintaan on hiipunut viime vuosikymmeninä. Mitä nuoremmasta papistosta on kyse, sitä vähemmän tärkeänä lähetystyötä pidetään. Kolmannes alle 35-vuotiaista, mutta lähes 60 prosenttia yli 55-vuotiaista papeista katsoo, että lähetystyö on erittäin tärkeä työala. (Papisto ja kanttorit 2010.) Näkemykset jakautuvat myös teologisen profiilin mukaan. Työntekijäkyselyn mukaan (2012) liberaaleina itseään pitävistä kuusi prosenttia ja konservatiiveista 35 prosenttia oli täysin samaa mieltä siitä, että kirkon tulisi tukea vahvemmin lähetystyötä.
Samaan aikaan kun tietoa lähetystyöstä on saatavilla ehkä helpommin kuin koskaan, vanhentunut tieto ja ennakkoluulot vaikeuttavat faktapohjaista keskustelua. Jokainen suomalainen lähetysjärjestö tekee auttamistyötä esimerkiksi orpokodeissa, lukutaitoprojekteissa tai kylien kehittämisessä. Lähetystyön toimintamuotojen kirjo on laaja koulutuksesta nettityöhön ja aids-työhön. Julistustyö ei merkitse kristilliseen uskoon pakottamista viidakossa valkoinen kypärä kallellaan.
Lähetystyö tarvitsee uutta sanoittamista. Heikentynyt uskonnon kentän tuntemus edellyttää kirkkoa ja järjestöjä entistä kirkkaammin avaamaan lähetystyön perusteet. Tällaisia ovat esimerkiksi kysymykset siitä, miksi lähetystyötä tehdään, mitkä ovat pelisäännöt muita uskontoja kohdattaessa tai miten kristinusko poikkeaa muista uskonnoista.
Lisää lähetystyön kehityksestä nelivuotiskertomuksessa.
Hanna Salomäki
Kirkon tutkimuskeskuksen vt. johtaja