Sakari Löytty toivoo maahanmuuttajia tiiviimmin mukaan seurakuntayhteyteen. Kuva: Emilia Karhu
– Maahanmuuttajat mielletään seurakunnissa usein vain diakoniatyön kohteiksi, vaikka heillä on paljon hengellisiä odotuksia, toiveita ja annettavaa, totesi muusikko ja Suomen Lähetysseuran kulttuurirajat ylittävän työn projektityöntekijä Sakari Löytty Aholansaaren teologikokouksessa viime viikolla.
Skandinaviassa noin 30 prosentille väestöstä uskonto merkitsee jotakin. Pohjois-Afrikassa vastaava luku on 90 prosenttia. Miten yhä lisääntyvän maahanmuuttajajoukon uskonnollisuus haastaa eurooppalaisen ja suomalaisen maallistumiskehityksen?
Vai onko kyse haasteesta ollenkaan? Mitä mahdollisuuksia ja uudenlaisia avauksia kirkon työhön, kehitykseen ja koko yhteiskuntamme arvo- ja uskontokeskusteluun maahanmuuttajat voisivat tuoda? Voisimmeko palkata seurakuntaan, kaupungille tai valtion leipiin Afrikasta muuttaneen yhteisöllisyyskonsultin?
– Näen suomalaisten keskuudessa paljon epätoivoista yhteisöllisyyden etsintää. Meillä on yhä lisääntyvä joukko asiantuntijoita keskuudessamme! He tulevat kulttuureista, joissa yhteisöllisyys on vahvaa ja toimivaa, Löytty huomioi.
Aidosti iloinen Jumalan kansan juhla
Sakari Löytty on havainnut työssään erityisen toimivaksi monikulttuuristen jumalanpalvelusten järjestämisen.
– Maahanmuuttajat tulevat usein kulttuureista, joissa jumalanpalveluksessa käyminen on ihan okei, Löytty lohkaisi.
– Kun seurakunta kutsuu maahanmuuttajia mukaan toteuttamaan tavallista sunnuntaijumalanpalvelusta, siitä tulee aidosti iloinen Jumalan kansan juhla, joka hoitaa kaikkia.
Maailmojen messut alkoivat Löytyn johdolla Turun monikulttuurisimmasta lähiöstä Varissuolta ja ovat sieltä levinneet esimerkiksi Tampereelle, Uuteenkaupunkiin, Kotkaan, Espooseen, Jyväskylään, Kuopioon ja Mikkeliin. Suunnitteilla monikulttuuristen messujen viettäminen on myös Keravalla ja Joensuussa.
– Messut toimivat maahanmuuttajien kanssa aina, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen? Ei yksi eksoottinen messu riitä. Maahanmuuttajat pitäisi saada pysyvämmin mukaan aktiiviseen seurakuntayhteyteen.
Herännäisyydessä tärkeitä painotuksia ovat olleet ehdoitta hyväksyminen ja joukkoon rakastaminen. Sakari Löytty näkee, että tämä asenne olisi mahtava pohja ja työkalu kutsua niin vanhan herätysliikkeen väkeä kuin kaikkia muitakin toimimaan sen puolesta, että monikulttuurisuus muuttuu haasteesta mahdollisuudeksi.
– Milloin nähdään seurapuhujana tai Herättäjä-yhdistyksen aluesihteerinä ensimmäinen maahanmuuttaja? Löytty kyseli.
Monikulttuurisuus on arkipäivää
Vieraskielisten määrä Suomen väestönkasvusta on tilastokeskuksen mukaan 87 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla väestöstä on vieraskielisiä jo lähes 12 prosenttia. Vuonna 2012 myönnettiin muualta tulleille lähes 10 000 uutta Suomen kansalaisuutta.
– Kirkon rooli maahanmuuttajien kotouttajana ei jää minnekään instituution ylätasolle, vaan kolkuttaa meidän kaikkien omaatuntoa. Kirkko olemme me, sen jäsenet, ja juuri meidät haastetaan ystäviksi, toteuttamaan lähimmäisenrakkautta.
Sakari Löytty on kiertänyt kouluja ja nuorisotyön seminaareja yhdessä Antti Sevannon kanssa esittäen teatteriesitystä Palmu ja omenapuu. Se kertoo maahanmuuttajan tarinaa musiikin ja näytelmän keinoin. Kiertueet jatkuvat jälleen syksyllä.
– Lisäksi meillä on suunnitteilla pyhäkoulunopettajien monikulttuurinen taideleiri Päiväkummussa maaliskuussa 2014, Sakari Löytty mainitsee.
Aholansaaren hämärtyvässä illassa soutavat sävelet ja tarinat hiljalleen pitkin Syväriä, kun Sakari Löytty laulaa Jouko Mäki-Lohiluoman sanoin:
”Enkä ota enää kantaa olemukseen Jumalan,
mutta unohtuneen tiedon sydämellä aavistan.
Tiedon, jonka ihmistaimi äidinmaidossa jo juo:
elinehtomme on löytää täällä toisiemme luo.”