Suurin osa maailman 75 miljoonasta luterilaisesta kuuluu Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoihin, joita on 98 maassa yhteensä 145.
Toisen maailmansodan jälkeen suuri osa Eurooppaa ja lukuisat muut alueet olivat täynnä tuhottuja kaupunkeja, joista miljoonat ihmiset olivat joutuneet lähtemään. Pakolaisia oli yli 50 miljoonaa. Silloin joka kuudes maailman luterilainen oli pakolainen. Näissä olosuhteissa vuonna 1947 perustettiin Luterilainen maailmanliitto.
Luterilaisen maailmanliiton tavoitteena oli tuoda kirkkoja yhteen ja rakentaa siltoja vihollisuuksien jälkeen. Tehtävä oli haastava, sillä muutamaa vuotta aiemmin kirkot olivat olleet eri puolilla rintamalinjoja – jotkut myös vedettynä mukaan sotapropagandaan. Kirkoilla oli kuitenkin yhteinen viesti: ne halusivat voittaa väkivaltaisen menneisyyden rakentamalla sovintoa ja auttamalla kärsiviä ihmisiä – erityisesti miljoonia pakolaisia.
Euroopan kaupungit on rakennettu uudelleen ja monet maat ovat vauraampia kuin koskaan. Pakolaisia on kuitenkin maailmassa enemmän kuin koskaan: 65 miljoonaa. Sodat, muut aseelliset konfliktit sekä kuivuus ja luonnonkatastrofit ovat ajaneet ihmisiä pois kodeistaan – tai kodit ovat tuhoutuneet. Tästä valtavasta pakolaisten määrästä Euroopasta turvaa lähti hakemaan miljoona ihmistä vuonna 2015.
Monet ovat saaneet turvallisen paikan asua. Lukuisat kirkot ovat toimineet aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti, kun suuri määrä turvapaikanhakijoita on saapunut lyhyessä ajassa maahan – näin myös Suomessa. Joissain maissa kirkot ovat joutuneet ahtaalle halussaan auttaa pakolaisia kun piikkilangat ympäröivät rajoja – näin esimerkiksi Unkarissa.
Halu auttaa kärsiviä lähimmäisiä elää vahvasti Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkoissa. Tämä on totta silloinkin kun pakolaisten määrä alkaa lähestyä maan kantaväestön määrää. Monet muistavat oman historiansa, sen miten tärkeää oli saada apua kun itse oli menettänyt kotinsa ja käytännössä kaiken. Kirkkojen kesken vallitsee myös vahvaa solidaarisuutta niin, että paremmassa taloudellisessa asemassa olevat kirkot tukevat heikommassa asemassa olevia ja erilaisten katastrofien keskellä eläviä kirkkoja. Luterilaisten kirkkojen kesken Luterilaisella maailmanliitolla on tässä tärkeä koordinoiva rooli.
Oma kirkkomme oli avunsaajana toisen maailmansodan jälkeen. Tänä vuonna 70-vuotista taivaltaan juhliva Kirkon Ulkomaanapu perustettiin vuonna 1947. Silloin sana ”ulkomaanapu” tarkoitti sitä, että Kirkon Ulkomaanapu huolehti ulkomailta – etenkin Yhdysvalloista ja Ruotsista – tulevan avun jakamisesta Suomessa. Nyt suunta on toinen: Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö ja toiseksi suurin humanitaarisen avun antaja. Se toimii 17 maassa, siellä missä hätä on suurin tehden työtä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.
Pelastus, luomakunta, ihminen – ei kauppatavaraa
Luterilainen maailmanliitto valmistautuu yleiskokoukseen, joka pidetään toukokuussa Windhoekissa Namibiassa. Nyt suurin osa maailman 75 miljoonasta luterilaisesta kuuluu Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoihin, joita on 98 maassa yhteensä 145. Yleiskokous tuo yhteen osallistujia joka puolelta maailmaa.
Yleiskokouksen teemana on Jumalan armon vapauttamat (Liberated by God´s Grace), jolla liitytään 500 vuotta sitten käynnistyneen reformaation keskeisiin periaatteisiin. Yleiskokouksen alateemat koskettavat aikamme keskeisiä haasteita: pelastus – ei kauppatavaraa, luomakunta – ei kauppatavaraa, ihminen – ei kauppatavaraa.
Kaikki teemat ovat tärkeitä Suomessa, mutta niihin tulee erityistä sisältöä ja syvyyttä kun niitä peilataan muiden luterilaisten kirkkojen todellisuuteen. Monet Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkot – etenkin globaalissa etelässä – elävät ympäristössä, jossa menestysteologia pyrkii tekemään pelastuksesta kauppatavaraa. Martti Lutherin periaate ”yksin armosta” hämärtyy kun Jumalan edessä haetaan ansioita omilla teoilla ja maallinen mammona otetaan Jumalan siunauksen mittapuuksi.
Ilmastonmuutos ja sen tuomat haasteet ovat totta Suomessa, mutta luomakunta kauppatavarana saa erilaiset mittasuhteet kun sateita ei tule vuosiin tai myrskyt vievät kodit ja pellot – tai kun merenpinnan nousu uhkaa viedä koko kotimaan.
Pakolaiskriisi koskettaa lukemattomia Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoja. Eri puolilla maailmaa se johtaa myös siihen, että ihmisestä tulee kauppatavaraa ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan muodossa.
Luterilainen maailmanliitto syntyi toisen maailmansodan runtelemaan maailmaan. Moni asia on muuttunut 70 vuoden aikana. Tuhotut kaupungit ja kymmenet miljoonat pakolaiset ovat kuitenkin yhä todellisuutta. Lisäksi viime vuosina pinnalle on noussut neljä vaarallista P:tä: polarisaatio, populismi, protektionismi ja Oxford-sanakirjojen vuoden 2016 sanaksi valittu post-truth (totuuden jälkeinen aika). Tässä ympäristössä kirkkojen yhteisiä ponnisteluja oikeudenmukaisuuden, rauhan ja sovinnon puolesta tarvitaan edelleen, jotta pelastus, luomakunta ja ihminen eivät olisi kauppatavaraa.
Kimmo Kääriäinen
kirkkoneuvos
Kirkon ulkoasiain osasto