Kokeilukulttuurista puhutaan paljon. Se on jokaisen suupielillä. Pääministeristä kappalaiseen ja tuomiorovastista neuvottelevaan virkamieheen. Se on vähän samanlainen asia kuin digitalisaatio. Kokeilukulttuuri on tuolla jossain. Tai sitten siitä sanotaan että ”se on meillä”, aivan kuin polkupyörä tai sadetettu syreenikuja. Jotakin fyysistä ja kouriintuntuvaa. Silti sopivan etäistä.
Mistä oikeastaan puhumme kun puhumme kokeiluista ja kehittämisestä?
Eihän kyse ole kovinkaan kummallisesta asiasta. Kokeilujen pohjalla on koe. Kokeilujen sarja, joka määrällisesti ajatellen voitiin laboratorio-olosuhteissa toisteisilla testeillä mitata ja todentaa. Oskilloskooppi piirsi nopeista ilmiöistä kuvaajan ja sitten voitiin tarkastella ja vertailla valvotuissa olosuhteissa. Oltiin tehty kokeilu. Oli dataa jota voitiin verrata ehkä edelliseen ja päätellä tästä jotakin.
Oikeastaan tästähän on kyse kokeilujen tekemisessä. Testaamisesta. Uusien asioiden kokeilemisesta suoraan käyttäjien kanssa. On olemassa idea tai hypoteesi, jota kokeillaan mahdollisimman helposti. Kokeillen ja siitä oppien. Emme tarvitse valkoista takkia ja erlenmeyerkolvia. Kokeilujen luomiseen tarvitaan hieman toisenlaisia elementtejä.
Ainesosat kokeiluihin
Unohda valkotakit ja laboratoriomainen innostusta himmaava ote. Heittäydy ja innostu. Jostakin asiakasarvoa ja elämyksiä tuottavasta asiasta. Jostain mistä itsekin innostut. Vedä puoleesi muita innostujia ja innostajia. Kysykää sekunnin kymmenyksen ajan itseltänne, että oletteko tekemässä organisaationne strategian mukaisia asioita. Todennäköisesti olette. Hyvä. Nyt mukana on jo strategia, käyttäjä ja työyhteisöstä kiihdyttäjiä. Sidosryhmistäkin. Sitten pitää alkaa vain hommiin.
Kulttuuria luodaan tekemällä. Tekemällä näyttäviä tekoja. Sitä ei luoda ylisuunnittelemalla ja PowerPointteja hieromalla. Kulttuuria luodaan teoilla. Ei myöskään pidä unohtaa näkyväksi tekemistä. Heti alussa kannattaa jo paukuttaa isosti eri kanavissa, että me lähdemme kokeilemaan tämän kaltaista uutta ja hienolta kuulostavaa ideaa. Tässäpä on moniteräinen strategia myös tekijöille. Kun on mennyt möläyttämään että mepä kokeilemme, niin onhan se sitten kokeiltava. Kun on muillekin menty kertomaan. Ja vielä kutsumaan mukaankin.
Tästä kaikesta voi johtaa myös yhden sanan, jota ilman on vaikea pärjätä – rohkeus. Siitä on tässä blogissa loistava Oili Marttilan kirjoitus Reseptinä rohkeus. Se on sekä yksilön rohkeutta uskoa ja kammeta kohti parempaa, mutta samalla se on yhteisön rohkeutta antaa lupa kokeiluihin. Luottaa siihen, että meillä on parhaimmat mahdolliset tekijät tekemässä. Ja jos tekijä on innostunut ja tuloksena voi olla valtavasti hyvää, niin antaa palaa vaan. Kokeiluilla lentoon. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?
Se useinkaan ei ole kovinkaan pahaa.
Tom Hagelberg
toimitusjohtaja
Tamora Muutosmuotoilu Oy
Jatkamme keskustelua kokeilukulttuurista syksyn Kirteko-verkostotapaamisissa. Tutustu
- 9.10 Tampereella Seurakuntien talolla järjestettävän verkostotapaamisen ohjelmaan (pdf) ja ilmoittaudu viimeistään 1.10.2018
- 11.10 Helsingissä Kirkon talossa järjestettävän verkostotapaamisen ohjelmaan (pdf) ja ilmoittaudu viimeistään 1.10.2018
- 30.10 Kuopiossa Neulamäen kirkolla järjestettävän verkostotapaamisen ohjelmaan (pdf) ja ilmoittaudu viimeistään 15.10.2018